Arvio | CM Punkin paluu oli kuin huonosta satukirjasta
- Eetu Lehtinen
- Nov 29, 2023
- 4 min read
Updated: Feb 25, 2024
Tapahtuma: WWE Survivor Series 2023
Päivämäärä: 25. marraskuuta 2023
Sijainti: Rosemont, Illinois, Yhdysvallat (Allstate Arena)
Yleisömäärä: 17 138
Tapahtuma on katsottavissa WWE Networkissa.
CHICAGO on kaupunki, joka on yhdistetty jo pitkään vain yhteen painijaan: CM Punkiin.
Niinpä ei ole yllätys, että sen rajamailla Rosemontissa sijaitseva Allstate Arena suorastaan räjähti liitoksistaan, kun Punk tuli kuin tulikin WWE:n lauantaisen Survivor Series -erikoistapahtuman loppusekunneilla esiin.
Palvottu supertähti sai yleisön heti pauloihinsa, ja selvää oli, että WWE-universumi halusi ottaa rakastamansa painijan takaisin. Se, mitä AEW:ssä oli tapahtunut, ei vaakakupissa painanut.
Paluu olikin sykähdyttävä hetki, olihan 45-vuotiaan legendan edellinen WWE-ura päättynyt jo liki kymmenen vuotta sitten. Hetki oli katarttinen ja ikimuistoinen, hieman uskomatonkin.
Sen suunnittelu oli kuitenkin kuin suoraan huonosta satukirjasta, jossa onneton syntymäpäiväsankari ihmettelee, miksei kukaan muista hänen merkkipäiväänsä. Onni odottaa vasta ihan viimeisillä sivuilla, kun paljastuu, että ystävät olivatkin järjestäneet yllätysjuhlat.
Ihan kiva käänne, mutta sitä edeltää pitkä ja synkkä vaellus, jonka aikana ei voi olla täysin varma siitä, johtaako se kuuluisa sateenkaari aarrearkun vai märän rätin tykö.
Survivor Series olisikin hyötynyt moninkertaisesti siitä, jos Punk olisi avannut koko show'n ja pitänyt heti tulisen puheen. Yleisö olisi viritetty euforiaan heti alkajaisiksi, ja sen jälkeen se olisi innostunut mistä tahansa, mitä WWE olisi kehään tuutannut.
Nyt lehtereillä istuttiin pelko perseessä läpi illan, ja Randy Ortoninkin hieno paluu jäi osittain sen varjoon, että areenan väki halusi ensisijaisesti CM Punkin, ei ketään muuta, edes Ortonia.
Oli tässä toisaalta jotain lohduttavaakin. Käänne toi nimittäin mieleen tyylin, jolla Vince McMahon on aina nauttinut universuminsa hämmentämisestä. Jos päätös oli yksin Paul Levesquen, WWE:ssä voi jatkossakin olla jotain ihanan vincemäistä, jota vihaa ja rakastaa samaan aikaan.
CM Punkin paluu noin muuten on tietenkin vain ja ainoastaan loistava seikka WWE:n kannalta ja osoittaa sen, että jättimäinen korporaatio väkevine hierarkioineen luottaa häneen. Konflikti, johon chicagolainen AEW:ssä ajautui, ei siis johtunut yksin CM Punkista, vaan oli ennen muuta AEW:n heikon johdon ongelma – ja mahdollisesti todella kallisarvoinen sellainen.
Muutoin Survivor Series sitten jäikin melko pahasti piippuun.
P.S. Toki WWE tietää, mitä tekee. Se, että Punk palasi vasta aivan show'n lopussa, sekoitti laskelmoidusti fanikunnan ja nousi WWE:n mukaan yhtiön historian parhaimmaksi onnistumiseksi sosiaalisessa mediassa. Bisnesmielessä veto oli siis varmastikin hyvä, mutta paatunut katsoja innostuu jostain muusta kuin vain tilastoista ja talousnäkymistä.
Leijonat ja lampaat:
🐑🐑: Bianca Belair, Becky Lynch, Charlotte Flair & Shotzi vs. Asuka, Bayley, Iyo Sky & Kairi Sane (WarGames match) [33:35]
Tässä ottelussa kiteytyi useampi ongelma, mutta suurin niistä oli se, että koko matsi maistui uskomattoman päälle liimatulta. Tuntui, että ottelu oli tässä tapahtumassa vain siksi, että naisillakin olisi oma WarGames-ottelunsa. Kuvio ei ollut niin kuuma, että se olisi tällaista erikoismuotoa kaivannut, ja kun itse matsimuotokin on todella tylsä, tulos painuu väkisinkin lampaiden puolelle. Entisestään sitä nakersivat idioottimaiset spotit, joissa ottelijat odottavat seisaallaan, että joku loikkaa häkin katolta heidän päällensä – vieläpä pää roskatynnyrissä. On myös käsittämätöntä, miksi WWE ja AEW sallivat yhä sen, että heel-painija kaivaa pöydän esiin kehän alta. Kyseinen hetki johtaa aina vain ja ainoastaan jättimäisiin suosionosoituksiin, koska yleisö haluaa ensisijaisesti nähdä, että joku lentää pöydästä läpi. Niinpä heel, tässä tapauksessa Asuka, palvelee yleisöä, mitä heel-painijan ei missään nimessä pitäisi tehdä. Ylipäätään surullista on, että pöytä on yleisön mielestä tärkeämpi kuin ottelun tarina, mutta se on ihan oma keskustelunsa.
🦁🦁: The Miz vs. Gunther (c) (WWE Intercontinental Championship) [12:20]
Ei ole yllätys, että Gunther ottelee WWE:n tapahtuman parhaimman matsin. Se sen sijaan on, että The Miz kykenee samaan. Gunther toki on taidoiltaan kuin tämän vuosikymmenen Chris Benoit, joka otteli erinomaisen matsin vaikka sen kuuluisan luudanvarren kanssa. Tässäkin Gunther oli tietenkin tähti, mutta Miz toimi mainiosti omassa roolissaan. Katkeransuloista tosin on, että matsin tehokkuus pohjautui Paybackiin, jossa Miz nosti järjettömästi osakkeitaan tulikuuman LA Knightin kustannuksella. Se ottelu sai Snoop Doggille hävinneen tosi-tv-tähden vaikuttamaan taas showpainijalta, mutta toki olisin silti ennemmin nauttinut tässä tapahtumassa LA Knightista kuin The Mizistä. Tarina oli kuitenkin kohdallaan: Miz näytti aidosti janoavan sitä, että saisi yhdeksännen Intercontinental-mestaruuskautensa ja pääsisi tasalukemiin Chris Jerichon kanssa. Lopetus eli Guntherin repäisemä Liontamer-luovutusliike oli siksi mehevä yksityiskohta ja hatunnosto AEW-veteraanin suuntaan.
🦁: Dragon Lee vs. Santos Escobar [7:40]
Dragon Lee on otellut huikeita SmackDown-matseja muun muassa Cedric Alexanderia vastaan, joten tältä ottelulta saattoi odottaa paljon. Niitä odotuksia ei lunastettu. Matsi oli hieman yllättäen kuin varjo niistä ilmaistelevision herkkupaloista, mutta toisaalta se onnistui siinä, missä sen pitikin. Escobar vaikuttaa nyt entistä ärsyttävämmältä nilkiltä, ja sen roolin meksikolainen vetää kyllä ilmeitään ja eleitään myöten mainiosti. Sisääntulokin toimii, joten Escobarista saattaa vielä tulla jotakin, vaikka mies melko pienikokoinen päämestaruuskuvioita ajatellen onkin.
🐑: Zoey Stark vs. Rhea Ripley (c) (Women's World Championship) [9:15]
Tämä ottelu kaatui siihen, ettei Zoey Starkilla ollut minkäänlaista momentumia. Stark on kyllä atleettinen ja säväyttävä ottelija, mutta hahmo on kuiva kuin aavikko. Tuloksena on hiljainen yleisö, joka imee mehut miltä tahansa kamppailulta.
🦁: Cody Rhodes, Jey Uso, Randy Orton, Sami Zayn & Seth Rollins vs. Damian Priest, Dominik Mysterio, Drew McIntyre, Finn Bálor & JD McDonagh (WarGames match) [34:50]
Tämäkään ottelu ei erityisen hyvä WarGames-matsi ollut, mutta tässä oli sentään enemmän tarinaa, joka on tämän matsimuodon ehdoton suola. Oli mielenkiintoista seurata, miten McIntyre ja Priest tulivat toimeen ja tulisiko impulsiivinen Randy Orton kantamaan kaunaa Jey Usolle. Toki myös Cody Rhodesin ensimmäisen WarGames-matsin todistaminen oli ilo silmälle. (Matsimuoto syntyi Dusty Rhodesin sulkakynästä.) Hämmennystä herätti silti Ortonin poissaolo. Sitä ei selitetty järkevällä tavalla, enkä usko, että tämä oli ylipäätään paras mahdollinen tapa tuoda Ortonin kaltainen legenda takaisin parrasvaloihin. Kehässä Orton toki vakuutti, ja kaurapuurokin näytti miehelle maistuneen. Kyllähän "Kyytä" olikin jo melko kova ikävä.
Jälkipyykki:
Survivor Series 2023 jäänee historiankirjoihin positiivisessa valossa, koska CM Punkin paluu oli niin iso ja merkittävä hetki. Koska se tapahtui aivan show'n lopussa, siitä jäi myös erityisen hyvä jälkimaku katsojien suuhun. Tuo jälkimaku voi sumentaa sitä, minkälainen tapahtuma kuitenkin kokonaisuudessaan oli – ei kovinkaan hyvä. Jälleen kerran WWE:llä oli kaikki mahdollinen potentiaali mihin tahansa, mutta kaikki jäi syystä tai toisesta puolitiehen. Näkemykseni on, että WWE panttaa nyt liikaakin aseitaan ja voisi ottaa hivenen mallia Tony Khanin pelikirjasta. Kaikkea ei sovi tuhlata viikosta toiseen niin kuin AEW:ssä tehdään, mutta isoissa tapahtumissa ja etenkin isossa neljässä (Royal Rumble, WrestleMania, SummerSlam, Survivor Series) pitäisi ampua kovilla. Esimerkiksi Dragon Leen ja Santos Escobarinkin koitos olisi ollut taatusti parempi ottelu AEW:ssä, koska siellä kaksikko olisi saanut enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Raadollista onkin, että balanssi on hukassa sekä WWE:ssä että AEW:ssä – WWE:ssä annetaan aivan liian vähän ja AEW:ssä aivan liian paljon. Kultainen keskitie löytyy jostakin 20 vuoden takaa, jolloin WWE oli parempi kuin koskaan. Triple H:kin sen tietää.
Tapahtuman arvosana: 5/10
P.S. Tutustu Kuristusjuntan aikaisempiin arvioihin painamalla tästä!
Minkä arvosanan sinä antaisit Survivor Series 2023:lle?
10
9
8
7
Comments