Näkymätön mestari
Mitä olisi showpainiottelu ilman kehätuomaria? Sellaista on vaikea kuvitella. Eikä tuomarin rooli ole ainoastaan toimia tarinankerronnan välineenä, vaan raitapaidoilla on useita tehtäviä. Niitä ei välttämättä huomaa, koska tuomari tekee työnsä parhaiten silloin, kun siihen ei kiinnitetä huomiota.
Teksti: Eetu Lehtinen
Kuvat: Marko Simonen
MONTREAL, Kanada. Vuosi on 1997. Yli 20 000 katsojaa on pakkautunut NHL-joukkue Montreal Canadiensin kotihalliin Molson Centreen.
Kanadalaisyleisö buuaa eläimellisesti, kun ylimielinen yhdysvaltalainen Shawn Michaels tarttuu calgarylaisen Bret Hartin jalkoihin. Käynnissä on WWF Survivor Series -tapahtuman pääottelu, jossa Hart puolustaa WWF:n mestaruutta Michaelsia vastaan.
Pian Michaels kääntyy ympäri ja tekee sen – lukitsee Hartin tarkk'ampujaan, tämän omaan lopetusliikkeeseensä. Voisiko Michaels pakottaa Hartin luovuttamaan Kanadassa, tarkk'ampujassa, tulikuumassa WWF-mestaruusottelussa?
Aika pysähtyy.
"Ring the bell!" karjuu kehätuomari Earl Hebner, joka viittoo toimitsijapöydän suuntaan.
Michaels päästää irti, mutta Hart ei.
Kamera kuvaa Hartin hämmentyneitä kasvoja. Mitä juuri äsken tapahtui?
Kohta kehän viereen ilmestyy WWF-johtaja Vince McMahon. Bret Hart sylkäisee häntä suoraan päähän niin, että McMahon pyyhkii kasvojaan suorassa lähetyksessä.
Hart murskaa WWF:n tuotantotavaroita, ja Michaels luikkii nopeasti pois paikalta WWF-mestaruusvyö käsissään.
KYSEINEN tapaus on saanut myöhemmin nimen. Se on "Montreal Screwjob".
Bret Hart ei koskaan luovuttanut tarkk'ampujan aikana, mutta tuomari Hebner päätti silti lopettaa ottelun. Michaels oli mukana juonessa, kuten myös WWF-johtaja McMahon, koko tapauksen pääpiru.
Kaiken takana oli käsikirjoitusta suurempi kiista. Bret Hart oli ehtinyt jo solmia sopimuksen WWF-kilpailija World Championship Wrestlingin kanssa, ja Survivor Series oli jäämässä hänen viimeiseksi isoksi tapahtumakseen WWF:ssä. Koska Hart oli WWF-mestari, McMahon pelkäsi, että kanadalainen veisi mestaruusvyön WCW:n televisiolähetykseen, mikä olisi ollut valtava paukku silloisessa WWF:n ja WCW:n välisessä sodassa.
Niinpä Hartin piti hävitä mestaruutensa pois, mutta ongelma syntyi siitä, ettei hän halunnut hävitä sitä Shawn Michaelsille, jonka kanssa kanadalaisella oli eripuraa paitsi käsikirjoituksessa myös tosielämässä. Siksi McMahon, Hart ja Michaels olivat sopineet, että Survivor Seriesin ottelu päättyisi diskaukseen ja että Hart ojentaisi mestaruuden myöhemmin pois häviämättä sitä selätyksellä tai luovutuksella.
McMahon kuitenkin halusi, että WWF-tähti Michaels voittaisi mestaruuden WCW:hen siirtyvältä Hartilta. Niinpä Survivor Seriesin ottelu päättyi täysin poikkeuksellisella tavalla: käsikirjoittaja muutti käsikirjoitusta niin, että vain toinen painijoista tiesi siitä. Hartille hänen tappionsa tuli täysin puskista.
Montreal Screwjob oli myöhemmin onnenpotku WWF:lle, koska sen pohjalta syntyi Vince McMahonin äärimmäisen toimiva Mr. McMahon -hahmo, jota vastaan koko kansan sankari "Stone Cold" Steve Austin kolisteli sarviaan vuosituhannen vaihteessa ikimuistoisella ja käänteentekevällä tavalla.
Samalla se teki Earl Hebneristä maailman tunnetuimman showpainituomarin, joka sai kuulla vihaisia "You screwed Bret!" -huutoja vielä pitkään Montrealin tapauksen jälkeen.
SUOMESSA showpainin tunnetuin tuomari on nimeltään Teemu Kytösaari. Yksi syy siihen on nimenomaan Earl Hebner – mies, joka puukotti Bret Hartia Vince McMahonin käskystä selkään.
Kytösaari, 35, nimittäin tapasi Hebnerin Tukholmassa, jossa osallistui showpainituomariseminaariin vuonna 2015.
"Mieleeni syöpyi yksi palaute, joka oli lyhyt", Kytösaari kertoo Kuristusjuntalle.
"Hebner sanoi, että you're good – you're the best one here, ja nuo sanat saivat minut keskittymään tuomarointiin aivan uudella tavalla."
Hebner oli Kytösaaren mukaan rento ja kaiken nähnyt mies, jolla riitti tarinaa myös Montreal Screwjob -tapauksesta.
"Hän otti asian esille itse, eikä hän silotellut mitään", Kytösaari kertoo.
KUKA?
Teemu Kytösaari
*35-vuotias showpainituomari.
* Kotipaikka: Vaasa.
* Perhe: Avopuoliso ja kolme lasta.
* Ammatti: Tukkutyöntekijä.
* Harrastukset: Showpaini, elokuvat, tv-sarjat, historia, niin sanottu nörttikulttuuri.
* Kouluttautui showpainituomariksi Yhdysvaltojen Atlantassa alkuvuodesta 2013.
* Tuomaroinut yli 200 showpainiottelua.
* Kotimaisen FCF Wrestlingin entinen päätuomari. Tuomaroi nykyään Suomessa vain SLAM Wrestling Finlandissa.
* Tuomaroinut Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Saksassa ja Mansaarella.HEBNER ei kuitenkaan ollut syy siihen, miksi Kytösaari showpainituomariksi kouluttautui.
Kiinnostus omituista lajia kohtaan syntyi jo hieman ennen Montreal Screwjob -aikoja, 1990-luvun puolenvälin paikkeilla, jolloin Kytösaari oli noin 9–10-vuotias lapsi.
"Asuimme silloin Ruotsissa, ja TV3 näytti WWF:ää ruotsalaisilla selostajilla. En edes ollut ihan varma, mitä minä katsoin, mutta jotain koukuttavaa siinä oli", Kytösaari kertoo.
Sen tarkemmin Kytösaari ei TV3:n lähetyksiä muista, mutta yksi painija jäi ikuisesti mieleen.
"Se oli The Undertaker, joka on myös lempipainijani kautta aikain", Kytösaari sanoo pitkäaikaiseen WWE-legendaan viitaten.
Tuomareihin tulevaisuuden tuomari ei sen sijaan kiinnittänyt huomiota vielä silloin, eikä tuomarointi liioin ollut koskaan Kytösaaren elämässä isossa roolissa ylipäätään.
"Joskus koulun jumppatunneilla halusin kuitenkin toimia tuomarina, kun muut pojat pelasivat jääkiekkoa. Muutaman kerran näin myös tein", Kytösaari sanoo.
"En toki siinä kovin hyvä ollut, mutta se on hauska yksityiskohta näin jälkeenpäin ajateltuna."
SUOMEEN Kytösaari muutti ollessaan 10-vuotias. Ruotsiin jäivät paitsi entinen koti myös TV3 ja sen WWF-ohjelmisto, ja Suomessa sai odottaa aina vuoteen 2001 asti, kunnes SmackDown! tuli osaksi SubTV-kanavan tarjontaa.
Siinä missä SmackDown! oli aikansa sukupolvikokemus ja monen silloisen teinin valtava villitys, Kytösaaren intohimo showpainia kohtaan kyti kauemmin ja puhkesi lopullisesti vasta vuoden 2010 paikkeilla.
"Seurasin erästä tubettajaa, ja hän arvosteli painiohjelmia kanavallaan. Päätin sitten omasta kiinnostuksestani vilkaista ensimmäisen WrestleManian, ja siitä se vähitellen kasvoi", Kytösaari kertoo.
Lopulta kiinnostus äityi niin suureksi, että Kytösaari halusi itsekin kehään – vaan ei koskaan painijana.
"Alun perin oli tarkoituksena kouluttautua manageriksi, ja sitäkin kyllä tein. Sattuman kautta päädyin kuitenkin tuomaroimaan erästä show'ta koulussa. Siitä se lähti."
"Painijaksi en halunnut aikuisena koskaan, koska en ole ikinä ollut lahjakas atleetti. Ajattelin myös, että olin liian vanha painijaksi silloin, kun koulutuksen aloitin", Kytösaari kertoo.
Tuomarilla on monia tehtäviä showpainikehässä. Yksi niistä on esitellä mestaruusvyötä ottelijoille ennen mestaruusottelun alkua. Kyseessä on keino, jolla korostetaan mestaruusottelun merkitystä ottelijoille ja siten myös katsojille. Kuvassa brittiläisen World Association of Wrestlingin Euroopan-mestaruusvyötä silmäilee lontoolainen järkäle Tiny Iron, joka koetti voittaa tittelin nimiinsä SLAM Wrestling Finlandin Mega Launch -tapahtumassa Circus-yökerhossa Helsingissä 22. maaliskuuta 2019. Kuva: Marko Simonen
SHOWPAININ saloja Kytösaari opiskeli Yhdysvalloissa alkuvuonna 2013. Juuri Yhdysvallat valikoitui kohteeksi siksi, että Kytösaari oli muutenkin halunnut käydä siellä. Näin hän löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Sopiva painikoulu WWA4 löytyi Georgian osavaltion pääkaupungista Atlantasta, ja lopulta Kytösaari pääsi matkaan. Sitä varten hän oli paiskinut töitä ja säästänyt rahaa puolentoista vuoden ajan Suomessa, sillä Yhdysvalloissa työnteko ei olisi matkaviisumilla onnistunut.
Matkaviisumi oli voimassa 90 vuorokautta, ja saman verran kesti myös showpainikoulutus
"Koulua oli neljänä päivänä viikossa, ja joka viikko pidettiin myös ilmainen show yleisölle", Kytösaari kertoo.
"Huonetoverinani oli eräs britti, mutta hän ei käyttänyt Facebookia, joten yhteys katkesi, kun tiemme erosivat."
Kytösaaren koulutti kokenut köriläs Curtis Hughes, joka esiintyi 1990-luvulla kaikissa suurissa promootioissa: WWF:ssä, WCW:ssä ja ECW:ssä. WWF:ssä Hughes toimi Hunter Hearst Helmsleyn – eli Triple H:n – henkivartijana ennen kuin rooli annettiin Chynalle.
"Peruskoulutus oli melko samanlaista kuin painijoillakin, kun taas tuomarointi oli aika pitkälti sitä, että kuuntelimme Hughesin ohjeita ja palautetta, jota saimme häneltä ja muilta kokeneilta painijoilta", Kytösaari selittää.
"Varsinaista tuomarikoulutusta siellä ei ollut."
TUOMARI Kytösaaresta kuitenkin tuli, ja tulikaste odotti sopivasti Talvisota 8 -nimisessä tapahtumassa suomalaisen FCF Wrestlingin illassa Helsingin Hotelli Presidentissä maaliskuussa 2014.
Kyseessä oli hieman alle 10-minuuttinen ottelu, jossa saksalainen Ecki Eckstein otteli suomalaista maskipäätä El Excentricoa vastaan.
"Muistan siitä sen, kuinka epävarmalta meno tuntui, sillä Atlantan koulutuksesta oli ehtinyt vierähtää jo melkein vuosi", Kytösaari kertoo.
Showpainituomarin onkin nähtävä itse vaivaa sen eteen, jos haluaa tehtävässään kehittyä.
Kytösaari sanoo saaneensa tärkeää tukea muun muassa Facebookin Zebra Talk -keskusteluryhmästä, jossa kokeneet tuomarit ympäri maailmaa vastaavat erilaisiin kysymyksiin ja antavat aloitteleville tuomareille palautetta otteluistaan.
Tuomariseminaareissa Kytösaari on käynyt aiemmin mainitun Tukholman lisäksi Englannin Portsmouthissa, jossa vieraili vuonna 2019. Siellä seminaarin veti Revolution Pro Wrestlingin perustaja Andy Quildan.
Mikä on ollut mielestäsi parhaiten tuomaroimasi ottelu, Teemu Kytösaari?
"Kaksi ottelua nousee mieleen: Kazma Sakamoto vastaan King Kong Karhula [FCF Wrestling (3.9.2016)] ja StarBuck vastaan James Mason [SLAM Wrestling Finland (24.11.2018)]. Ensimmäisestä muistan, kuinka minulla oli halu antaa kaikkeni siinä ottelussa. Toisesta muistan taas sen, kuinka helpolta ja luonnolliselta meno tuntui."Mikä on ollut mielestäsi huonointen tuomaroimasi ottelu, Teemu Kytösaari?
"Huonoimmat matsit ovat kaikki Atlantan [koulutuksen] ajoilta ja ovat niin hirveitä, etten pysty enää katsomaan niitä, vaikka ne ovat minulla videolla tallessa. Ne löytyvät WWA4:n YouTube-kanavalta, jos joku niitä haluaa jostakin syystä katsoa. Muuten en voi suoraan uraltani sanoa onneksi sellaista matsia, joka tuntui menneen huonosti, vaikka totta kai vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut virheitä ja botcheja."
Tuomarit pitävät ottelun draaman otteessaan. Jos ilkeä antagonisti, kuten kuvan Dylan Broda, pyrkii rikkomaan sääntöjä ja kurittamaan rakastettua sankaria El Miguelia väärällä tavalla, tuomarin on mentävä väliin. Tämä ottelu nähtiin SLAM Wrestling Finlandissa. Kuva: Marko Simonen
KYTÖSAAREN intohimo tuomarointia kohtaan realisoitui lopulta niin, että hänestä tuli kotimaisen FCF Wrestlingin ainoa päätuomari.
Nykyään Kytösaari tosin tuomaroi Suomessa ainoastaan SLAM Wrestling Finlandissa. Siinäkin syynä on intohimo, sillä tuomarin tavoitteet ovat korkealla.
"Aika, raha ja omat tavoitteeni johtivat siihen, että jouduin jättäytymään FCF Wrestlingistä pois. Olen kolmen lapsen isä, eikä minulla ole loputtomasti päiviä, joita voisin käyttää tuomarointiin", Kytösaari kertoo.
"Uskon, että FCF pärjää hyvin myös ilman minua. Siellä on edelleen tuomarit Juho, Riku ja Domi, jotka hoitavat hommat."
Kytösaaren oma katse on kuitenkin ulkomailla, minne kansainvälisemmin verkottuneempi SLAM Wrestling Finland toiminee tehokkaampana ponnahduslautana.
Vaasalaisen tavoitteena onkin käydä tuomaroimassa yhdessä uudessa promootiossa tai maassa joka vuosi.
"Toki muitakin tavoitteita on, mutta pidän ne toistaiseksi omana tietonani", hän sanoo.
Kytösaari muistuttaa, ettei mikään ole showpainissa varmaa ennen kuin se käy oikeasti toteen. Hän ei siksi halua lupailla liikoja.
"Mutta unelmana olisi toki pystyä tuomaroimaan täysiaikaisesti", tukkutyöntekijä paljastaa.
Nytkin Kytösaari kyllä saa satunnaisista tuomarointikeikoistaan rahaa, mutta summia hän ei halua tarkemmin eritellä. Päätä ne eivät kuitenkaan huimaa.
"Painissa on edelleen tabu puhua rahasta, ja jatkan itsekin sillä linjalla. Ei siksi, että tekisin paljon rahaa, sillä summat ovat paikasta riippuen kaksi- tai kolminumeroisia, vaan siksi, että jopa parinkympin ero ottelupalkkioissa on kuulemma jättänyt jotakin hampaankoloon, jos painijat ovat paljastaneet palkkioitaan toisilleen", Kytösaari selittää.
Sen hän kuitenkin lisää, että joskus hommia painetaan talkootyönä ja joskus palkkioista jää jotain vähän käteenkin sen jälkeen, kun matkakulut, ruokailut ja majoitukset on maksettu.
NYT Kytösaari on toiminut tuomarina pian kymmenen vuotta. Takana on jo yli 200 ottelua ja kahdeksan maata, jossa hän on päässyt pukeutumaan raitapaitaan.
Eikä kehässä ole enää epävarma tuomari, sillä roolista on muodostunut erittäin iso osa Kytösaaren koko elämää. Siitä on tullut intohimo ja jopa elämäntapa, johon vaasalainen kuluttaa lähestulkoon kaiken sen ajan, mitä työn ja perhe-elämän jälkeen jää.
"Tuomarointi on antanut minulle paljon, ja tuntuu monella tavalla, että matka on vasta alkanut", 35-vuotias Kytösaari kertoo.
Showpaini on muutenkin kytköksissä Kytösaaren elämään. Se näkyy esimerkiksi siinä, että suurin osa tuomarin nykyisistä ystävistä on tavalla tai toisella showpainissa mukana.
Heille se, mitä Kytösaari tekee, on täysin normaalia, mutta muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, mistä on kysymys.
"Uudet tuttavuudet vähän kummastelevat tai sitten luulevat, että tuomaroin vapaaottelua tai vapaapainia", Kytösaari kertoo.
Se ei ole ihme, sillä jopa jotkut showpainifanit erehtyvät kutsumaan showpainia vapaapainiksi, joka on kilpaurheilulaji ja kuuluu kesäolympialaisten lajivalikoimaan.
Urheilua showpainikin silti on – vaikkei kilpaurheilua. Siksi myös tuomarilta vaaditaan kovaa kuntoa kehässä. Kytösaari itse lenkkeileekin juuri siitä syystä.
"Ei tuomarin mikään teräsmies tarvitse olla, mutta menossa pitää jaksaa pysyä mukana. Joskus voi joutua tuomaroimaan esimerkiksi koko show'n yksin", Kytösaari selittää.
Tuomari myös näkee, että showpainin olisi syytä ottaa muutenkin mallia kilpaurheilun ja nimenomaan kamppailulajien maailmasta. Tällä hetkellä laji on melkoinen villi länsi, jossa promootiot – eli yritykset tai yhdistykset – tanssivat oman pillinsä mukaan, eikä se ole aina ihan ongelmatonta.
Äärimmäisimmät esimerkit löytyvät ulkomailta, joissa showpainijoita on jopa kuollut, koska hätätilanteissa ei ole osattu toimia oikein. Juuri tuomari on tässä peräti elintärkeässä roolissa, koska hän välittää viestejä ottelijoilta toimitsijoille ja keskeyttää tarvittaessa ottelun, jos jokin on mennyt tai menossa pahasti pieleen.
Kaikki tuomarit eivät kuitenkaan tässä aina onnistu.
"Itse toivoisin henkilökohtaisesti sitä, että myös showpainituomareiden olisi suoritettava ensiapukoulutus sekä pystyttävä tunnistamaan aivotärähdyksen oireet ja se, ettei ottelija kykene enää jatkamaan ottelua vaarantamatta terveyttään", Kytösaari linjaa.
Suomessa showpainitoiminta tosin on kokeneen tuomarin mukaan ilahduttavan mallikasta, mutta ulkomailla on tullut myös toisenlaisia kokemuksia vastaan.
"Monen firman tapahtumat ovat kaaosta, missä kukaan ei tunnu tietävän, mitä tapahtuu", Kytösaari kertoo.
"Ei toki kaikkien, ja esimerkiksi [saksalainen] wXw vakuutti ammattimaisuudellaan."
Kaikki kunnossa? Sitä tuomarit tivaavat ottelijoilta paitsi draaman myös aidon huolen vuoksi, sillä showpaini on kivuliasta teatteria, jossa painijat kärsivät monenlaisia loukkaantumisia. Kuvassa kanveesissa makaa suomalaispainija Polar Pekko. Kuva: Marko Simonen
SHOWPAINISSAKAAN ei siten ole yhdentekevää, kuka ottelun tuomarina toimii, sillä mitä parempi tuomari on, sitä sujuvampi ja turvallisempi kokemus ottelusta tulee.
Tuomarin taso vaikuttaa myös ottelun laatuun eli siihen, mihin katsojat kiinnittävät huomiota. Kytösaaren mukaan hyvä showpainituomari saakin yleisön uskomaan siihen, että ottelija joutuu ongelmiin, jos rikkoo sääntöjä.
"Hyvällä tuomarilla on auktoriteettia kehässä. Huonoja tuomareita on taas monenlaisia. Yksi ongelma on se, että jotkut tuomarit haluavat olla huomion keskipisteenä ja vievät siksi liikaa huomiota ottelusta itseensä", Kytösaari kertoo.
Sitäkin pahempi ongelma on Kytösaaren mukaan se, jos tuomari ei ylipäänsä tiedä, miten kehässä pitää toimia.
"Sellaiset tuomarit haittaavat paitsi ottelua myös koko show'ta."
Se johtuu siitäkin, ettei tuomarin tehtävänä ole vain laskea selätyksiä tai puuttua peliin, jos ottelija yrittää mäjäyttää vastustajaansa vaikkapa pesäpallomailalla.
Kytösaari kiteyttää, että showpainituomarit ovatkin olleet läpi aikojen "nakkikoneita". Erilaisia tehtäviä on laidasta laitaan, mikä edellyttää tuomarilta paneutumista ja panostusta työhönsä. Iso osa tästä työstä on näkymätöntä katsojan silmään.
Tuomarit ovatkin ylipäätään näkymättömän työn mestareita showpainissa.
"Yksi nykypäivän parhaimmista tuomareista on AEW:n Paul Turner, jota kukaan ei tunnu muistavan matseista. Hän ei vie tippaakaan huomiota painijoilta ja on luotettava roolissaan", Kytösaari sanoo yhdysvaltalaisen All Elite Wrestlingin tuomariin viitaten.
Turnerin lisäksi Kytösaari arvostaa paljon muun muassa Tommy Youngia, joka tuomaroi lukuisia NWA:n maailmanmestaruusotteluita Jim Crockett Promotionsissa 1980-luvulla, mukaan lukien Ric Flairin ja Ricky Steamboatin silloiset klassikot.
Nykypäivän tuomareista Kytösaari pitää erityisesti myös Aubrey Edwardsista, joka tuomaroi Turnerin tavoin AEW:ssä.
"Myös liian paksuna pidetty Todd Sinclair ja liian pitkänä pidetty Tassilo Jung ovat tavallaan roolimalleja siten, että he osoittavat, että tuomaritkin voivat päästä huipulle, vaikkeivät mahdu muottiin", Kytösaari pohtii.
Suomalainen Kytösaari olisi niin ikään poikkeuksellinen tuomari showpainin huipulla jo pelkästään kotimaansa vuoksi.
Motivaatiosta mahdollinen nousu ei ainakaan jää kiinni, mutta yksi kysymys on se, kuinka paljon showpainipromootiot haluavat tai kykenevät tuomareihin panostamaan.
"Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on sellainen tilanne, että hyville tuomareille tarjotaan enemmän keikkoja kuin he pystyisivät ottamaan vastaan – mutta heihin ei kuitenkaan tahdota sijoittaa paljon", Kytösaari selventää.
Lopussa tuomari julistaa ottelun voittajan, tässä tapauksessa virolaisen Mikk Vainulan. Kuva: Marko Simonen
JA onhan tästä vielä pakko kysyä Suomen johtavalta showpainituomarilta, joka on päässyt keskustelemaan itse pahamaineisen Earl Hebnerin kanssa.
Oliko Montreal Screwjob sittenkin yksi iso salaliitto, jossa Bret Hart oli Vince McMahonin ja Shawn Michaelsin tavoin mukana?
"Ei se workia [huijausta] ollut", Kytösaari sanoo showpainitermein.
"Hebner teki siinä tilanteessa omasta näkökulmastaan parhaimman ratkaisun, sillä hänen piti pystyä tulemaan WWF:ään [WWE:hen] töihin seuraavanakin aamuna, kun taas Bret oli jo lähdössä pois", vaasalainen jatkaa.
Entä olisitko itse tehnyt samoin kuin Hebner – puukottanut Bret Hartia selkään?
"Ei se varmastikaan helppo päätös Hebnerille ollut, kun piti valehdella Bretille, joka oli laittanut hänet vannomaan, ettei kusettaisi tätä [Montrealissa]", Kytösaari miettii.
"Mutta todennäköisesti olisin tehnyt itse saman päätöksen kuin Hebner, vaikka se moraalisesti väärin olisikin", hän jatkaa.
Vaan olisi Survivor Seriesissä voitu nähdä myös toisenlainen juonenkäänne, josta Kytösaari kuuli Tukholman seminaarissa suoraan hevosen suusta.
"Hebner siinä silmää iskien sanoi, että olisi Bret kyllä päässyt lähtemään Montrealista mestaruusvyö mukanaan, jos olisi antanut hänelle vaikka miljoonan siitä rahasummasta, minkä WCW tälle maksoi."
Seuraa Teemu Kytösaarta Instagramissa.
Comments