Tämän vuoden Revolution oli kirkkaasti parhaita AEW:n tapahtumia.
HC:n ystävänäkin täytyy jälleen todeta, ettei näistä Moxleyn matseista voi kunnolla nauttia, koska inflaatio. Liika on liikaa ja sairaalloinen väkivalta ihan vain väkivallan ja poppien takia ilman kummempaa syvyyttä ja psykologiaa on käynyt puuduttavaksi jo aikoja sitten. Hahmo on raskas ja koko mies on raskas tämän jatkuvan bleidausfetissin ja jonkunlaisen todistelutarpeen johdosta. Siltikin, kyllähän tämä viihdytti, mutta kovin paljon sille ei voi arvostusta suoda. **1/2
Sensijaan Christianin ja Jungle Boyn mättökesti toimi paljon paremmin. Christian on aina lukeutunut favepainijoihini ja edelleen mies on kova suorittaja kehässäkin puhumattakaan veteraanimaisesta promottelusta ja buildauksesta. ****
Jerichon ja Rickyn ottelu oli ihan fine, vaikkakin suhteellisen unohdettava kohtaaminen lopulta. **1/2
Sitäkin enemmän Joen ja Wardlown matsi jäi vaisuksi ja unohdettavaksi vaikka sen olisi ansainnut olla vähän isompi tapaus jo vyönvaihdoksen ja Wardlown uuden momentumin nostamiseksi. Sijoitus oli tässä kehno, olisin itse laittanut openeriksi tai muuhun sopivaan väliin ensimmäisen tunnin sisään. **
Trios mestaruudessa ei ole mielestäni järkeä ollut missään vaiheessa. Matsi oli kuitenkin oikein hyvä ***1/4
Naisten ottelu ei aiheuttanut kummoisempia tunteita. Ihan kaikki tässä ei klikannut, mutta ihan ok suoritus. **1/4
Tag-mestaruusmatsi ajoi asiansa. Ei tarpeellinen kortissa, joka olisi kaivannut vähän trimmaamista kuten jokainen AEWn ppv, mutta viihdyttävä spottailu. ***ME. Olihan se huikea. Täydellistä kaikinpuolin. En pysty ihan kaikkien aikojen parhaaksi otteluksi silti hypettämään, koska sillä ei ollut samaa tunnelatausta omassa kirjassani kuin muutamalla muulla tuosta kunniasta kamppailevalla ottelulla. Pääsee kuitenkin silti siihen kerhoon eli täydet pojot. Danielson on edelleen uskomaton painija ja ehkäpä maailman paras tällä hetkellä. Tätä mieltä olin myös vuonna 2014 aikoihin. Tässä välissä pisimpään tuota kruunua on pitänyt omissa kirjoissani Johnny Gargano, joka NXT:ssä paini systemaattisesti ***** tähden klassikoita monta putkeen. Michaels edelleen pitää kaikkien aikojen paras-kruunua. Tämä oli kuitenkin todella mahtava painimatsi, joka osui kyllä maaliinsa joka osa-alueella. MJF veti oman osuutensa myös aivan täydellisesti ja oli kyllä illan tähti. *****
Tämän vuoden Revolution oli kirkkaasti parhaita AEW:n tapahtumia.
HC:n ystävänäkin täytyy jälleen todeta, ettei näistä Moxleyn matseista voi kunnolla nauttia, koska inflaatio. Liika on liikaa ja sairaalloinen väkivalta ihan vain väkivallan ja poppien takia ilman kummempaa syvyyttä ja psykologiaa on käynyt puuduttavaksi jo aikoja sitten. Hahmo on raskas ja koko mies on raskas tämän jatkuvan bleidausfetissin ja jonkunlaisen todistelutarpeen johdosta. Siltikin, kyllähän tämä viihdytti, mutta kovin paljon sille ei voi arvostusta suoda. **1/2
Sensijaan Christianin ja Jungle Boyn mättökesti toimi paljon paremmin. Christian on aina lukeutunut favepainijoihini ja edelleen mies on kova suorittaja kehässäkin puhumattakaan veteraanimaisesta promottelusta ja buildauksesta. ****
Jerichon ja Rickyn ottelu oli ihan fine, vaikkakin suhteellisen unohdettava kohtaaminen lopulta. **1/2
Sitäkin enemmän Joen ja Wardlown matsi jäi vaisuksi ja unohdettavaksi vaikka sen olisi ansainnut olla vähän isompi tapaus jo vyönvaihdoksen ja Wardlown uuden momentumin nostamiseksi. Sijoitus oli tässä kehno, olisin itse laittanut openeriksi tai muuhun sopivaan väliin ensimmäisen tunnin sisään. **
Trios mestaruudessa ei ole mielestäni järkeä ollut missään vaiheessa. Matsi oli kuitenkin oikein hyvä ***1/4
Naisten ottelu ei aiheuttanut kummoisempia tunteita. Ihan kaikki tässä ei klikannut, mutta ihan ok suoritus. **1/4
Tag-mestaruusmatsi ajoi asiansa. Ei tarpeellinen kortissa, joka olisi kaivannut vähän trimmaamista kuten jokainen AEWn ppv, mutta viihdyttävä spottailu. *** ME. Olihan se huikea. Täydellistä kaikinpuolin. En pysty ihan kaikkien aikojen parhaaksi otteluksi silti hypettämään, koska sillä ei ollut samaa tunnelatausta omassa kirjassani kuin muutamalla muulla tuosta kunniasta kamppailevalla ottelulla. Pääsee kuitenkin silti siihen kerhoon eli täydet pojot. Danielson on edelleen uskomaton painija ja ehkäpä maailman paras tällä hetkellä. Tätä mieltä olin myös vuonna 2014 aikoihin. Tässä välissä pisimpään tuota kruunua on pitänyt omissa kirjoissani Johnny Gargano, joka NXT:ssä paini systemaattisesti ***** tähden klassikoita monta putkeen. Michaels edelleen pitää kaikkien aikojen paras-kruunua. Tämä oli kuitenkin todella mahtava painimatsi, joka osui kyllä maaliinsa joka osa-alueella. MJF veti oman osuutensa myös aivan täydellisesti ja oli kyllä illan tähti. *****