Arvio | Neljä erinomaista ottelua nousi ylitse muiden WrestleMania 39:ssä
- Eetu Lehtinen
- Apr 5, 2023
- 7 min read
Updated: Feb 25, 2024
Tapahtuma: WWE WrestleMania 39
Päivämäärä: 1.–2. huhtikuuta 2023
Sijainti: Inglewood, Kalifornia, Yhdysvallat (SoFi Stadium)
Tapahtuma on katsottavissa WWE Network -suoratoistopalvelussa.
WWE:n – ja koko showpainimaailman – vuoden suurin tapahtuma WrestleMania teki jälleen kerran historiaa. Los Angelesin liepeillä sijaitsevalla SoFi Stadiumilla järjestetystä megaluokan show'sta tuli nimittäin kaikkien aikojen menestynein WrestleMania.
Historialliseksi tapahtuma jää myös siitä syystä, että kyseessä oli mitä ilmeisimmin viimeinen WrestleMania, jonka WWE järjesti itsenäisenä yhtiönään. Heti WrestleManian jälkeisenä maanantaina tiedotettiin, että vapaaottelujätti UFC:n emoyhtiö Endeavor on hankkimassa enemmistön WWE:n osakekannasta ja että tulevaisuudessa UFC ja WWE yhdistyisivät saman, Endeavorin hallitseman pörssiyhtiön alle.
WWE:n ja Endeavorin massiivisesta jättikaupasta uutisoi Suomessakin muun muassa Helsingin Sanomat, ja Kuristusjuntta tulee kirjoittamaan aiheesta myöhemmin lisää uutisia ja analyyseja.
Nyt on kuitenkin aika palata WrestleMania 39:ään ja arvioida sen ottelutarjonta, joka tehdään tutulla leijonat ja lampaat -sapluunalla. Paras arvosana on kolme leijonaa, huonoin arvosana kolme lammasta. Lopussa on vielä erillinen arvio tapahtumasta kokonaisuudessaan ja sen arvosana, joka annetaan asteikolla nollasta kymmeneen.
Artikkelin lopussa on myös äänestyslomake, jossa voit antaa oman arvosanasi WrestleMania 39:lle.
Leijonat ja lampaat -arvio
🦁 🦁 🦁: Charlotte Flair (c) vs. Rhea Ripley (WWE SmackDown Women's Championship) [23:35]
Arvelin Kuristusjuntan podcast-ennakossa (kuuntele tästä), että Bianca Belairin ja Asukan välinen ottelu Raw'n naistenmestaruudesta olisi tämän WrestleManian niin sanottu sleeper match eli ottelu, jonka korkea laatu yllättää yleisön. Olin väärässä. Tuo titteli meni kyllä naistenmestaruusottelulle, muttei Raw'n vaan SmackDownin. Eikä kyseessä ollut pelkästään yllättävän hyvä ottelu, vaan koko kaksipäiväisen tapahtuman paras ottelu – ja samalla WrestleManian historian paras naisten matsi. Kiitos kuuluu erityisesti Rhea Ripleylle, joka on vasta 26-vuotias mutta jo nyt aivan ilmiömäisen mahtava showpainija, josta huokuu supertähteys. Ison hatunnoston ansaitsee kuitenkin myös Charlotte Flair, joka loistaa kehässä erityisesti kaikkein tärkeimmissä otteluissa, kuten tässä. Ottelussa oli oikeastaan vain yksi ongelma: se, että yleisö kannusti hirviömäisesti käyttäytynyttä Ripleyä ja vastusti Flairia, jonka piti otella sankarin roolissa. Käsikirjoitus siis sakkasi, mutta itse ottelusta tuli välitön klassikko.
🦁 🦁 🦁: Roman Reigns (c) (w/ Paul Heyman & Solo Sikoa) vs. Cody Rhodes (WWE Undisputed Universal Championship) [34:35]
Tässä ottelussa tapahtui juuri se, mitä podcast-ennakkossamme pelkäsinkin: matsi buukattiin pahasti yli. Toisaalta Roman Reignsin mieletön mestaruuskausi on muutenkin niin yliampuva, että tällainen sekamelska tavallaan myös sopii sen pirtaan. Kuumat käänteet tekivät tietysti ottelusta myös erittäin jännittävän ja sen lopputuloksesta raadollisen traagisen ja samalla ikimuistoisen. Kuten podcastissamme uumoilinkin, Rhodesin tappio oli looginen jatkumo siihen, mitä hänen hahmonsa maailmanmestaruushaaveille All Elite Wrestingissä kävi, ja katsoimme kuin katsoimmekin koko ajan Roman Reignsin emmekä Cody Rhodesin tarinaa. Se ärsytti, ja sen pitääkin ärsyttää, koska showpainin pitää herättää tunteita – sympatiaa tarinan sankaria ja inhoa sen konnaa kohtaan. Ottelun ainoa räikeä kauneusvirhe oli todella heiveröiseltä näyttänyt tälli, jolla kehätuomari niitattiin pitkäksi aikaa kuutamolle. Muutoin Rhodes ja Reigns suorittivat kehässä erinomaisesti, kuten odottaa saattoi. Kiitosta pitää antaa myös Paul Heymanille, joka jälleen kerran hoiti oman roolinsa maagisella tavalla kehän laidalla. Yhdessä jokainen hahmo sai ottelun tuntumaan elämää suuremmalta, ja se nousi eri tasolle niin kuin Roman Reignsin t-paidoissa sanotaankin.
🦁 🦁 🦁: Gunther (c) vs. Drew McIntyre vs. Sheamus (WWE Intercontinental Championship) [16:40]
Tämän täytyy olla WrestleMania-historian kivuliain ottelu, jos unohdetaan ne matsit, joissa mässäillään tikapuilla, pöydillä ja muilla huonekaluilla. Sellaisia ei tässä tarvittu laisinkaan, vaan kolme korstoa vain yksinkertaisesti mätki toisensa vereslihalle ja sai yleisön haukkomaan henkeään. Ottelu myös toimii erinomaisena sisäänheittäjänä kenelle tahansa henkilölle, joka ei ole koskaan nähnyt tai ymmärtänyt showpainia. Tästä siinä on parhaimmillaan kysymys. Taistelu tehdään tietysti yhteistyössä, mutta kivutonta se ei todellakaan ole. Kipu ja sen ilmentäminen helpottavat samalla myös immersoitumista ottelun tarinaan. Tuntuu, että ottelijat kamppailevat ihan oikeasti mestaruudesta, ja silloin mestaruudenkin arvo ja merkitys kohoavat automaattisesti. Näin ollen otteluun syntyy panos, joka kiinnostaa, ja siksi myös ottelun lopputulos kiinnostaa ja pitää katsojat penkin reunalla viimeiseen selätys- tai luovutusyritykseen saakka.
🦁 🦁 🦁: Brock Lesnar vs. Omos (w/ M.V.P.) [4:55]
Tässä on toinen ottelu, joka toimii niin ikään mahtavana sisäänheittäjänä showpainiin. Sanoin jo podcastissamme, että odotan tältä ottelulta paljon ja että se tuo mieleeni WrestleMania III -tapahtumassa (1987) nähdyn legendaarisen koitoksen, jossa Hulk Hogan sai vastaansa kolossaalisen André the Giantin. En pettynyt. Itse asiassa päinvastoin sain jopa enemmän kuin olin uskaltanut odottaa, sillä Omos oli ottanut isoja askeleita eteenpäin ja sopi erinomaisesti yhteen Brock Lesnarin kanssa kehässä. Oli huikeata todistaa, kuinka SoFi Stadiumin noin 80 000 katsojaa räjähti liekkeihin, kun Lesnar lopultakin pääsi otteluun takaisin mukaan ja sai iskettyä mielettömiä takavyöheittoja jättiläismäiselle vastustajalleen. Lopun F5 oli tietenkin viimeinen kirsikka kakun päälle ja WrestleMania-hetkenä melkein yhtä hurja kuin Hoganin legendaarinen juntta Andrélle. Tämä yksinkertaisesti toimitti omassa genressään eli hirviöpainissa täydellisesti ja nosti kummankin ottelijan osakkeita yllättävänkin paljon. Kumpikin oli oikeastaan menettämässä momentumiaan pahemman kerran, mutta nyt molemmat nousivat jälleen takaisin parrasvaloihin.
🦁 🦁: The Usos (Jimmy & Jey Uso) (c) vs. Kevin Owens & Sami Zayn (Undisputed WWE Tag Team Championship) [24:15]
Tämä ottelu maistui yllättävän paljon SmackDown-henkiseltä koitokselta eikä niinkään WrestleManian pääottelulta, vaikka juonikuvio oli pitkä ja parhaimmillaan tulikuuma. Kivi kengässä oli kehätyyli, joka oli liiankin nopeatempoinen ja toimintapainotteinen eikä pelannut tarinan vahvuuksilla, eritoten Sami Zaynin ja Jey Uson dynamiikalla. Ottelu toki oli tästä huolimatta liikuttava ja hieno kliimaksi paitsi tälle tarinalle myös Zaynin ja Owensin, kahden tosielämän kaveruksen, pitkäaikaiselle showpainimatkalle. Täysi potentiaali jäi kuitenkin piippuun.
🦁 🦁: Dominik Mysterio vs. Rey Mysterio [14:55]
WrestleMania on tunnettu sykähdyttävistä hetkistään ja elämää suuremmista tarinoistaan. Tässä ottelussa ja sen koko juonikuviossa niitä on nähty paljon. Erityisen kaunis ja upea hetki oli etenkin se, kuinka Rey Mysterio saapui edesmenneen ystävänsä Eddie Guerreron sisääntulomusiikilla yleisön eteen. Kun siihen ynnätään viihdyttävä ja dramaattinen ottelu siihen sopivine sekaantumisineen ja jännittävine lopputaisteluineen kaikkineen, kyseessä on takuuvarma annos WrestleManian taikaa. Näissä otteluissa WWE on aina ollut lyömättömän hyvä, vaikka ottelu hieman kärsikin Dominik Mysterion kehätaidoista, jotka ovat, tietysti, todella kaukana Reystä.
🦁 🦁: Bianca Belair (c) vs. Asuka (WWE Raw Women's Championship) [16:05]
Tämän ottelun murheenkryyni oli se, että se oli tekemättömässä paikassa. Flair ja Ripley olivat nostaneet riman niin pirullisen korkealle, ettei Belairilla ja Asukalla ollut realistista mahdollisuutta ylittää sitä. Tätä vaikeutti entisestään ottelun kehno juonikuvio, josta ei voinut ammentaa sen suurempaa draamaa matsin tarinaan. Kehätoiminta itsessään oli kuitenkin niin onnistunutta, ettei ottelua voi rajummin kritisoida. Asuka tarjosi värikkään ja vaihtoehtoisen vihollisen Belairille, joka säväyttää aina vain enemmän ja enemmän. Haastajana Asuka ei kuitenkaan ollut tarpeeksi mielenkiintoinen toisin kuin SmackDownin naistenmestaruusottelun Ripley.
🦁 🦁: Logan Paul (w/ KSI) vs. Seth "Freakin" Rollins [16:15]
Ottelun kohokohta oli Seth Rollinsin eeppinen sisääntulo, joka sai matsin maistumaan WrestleManialta. Rollins myös sai pidettyä ottelun langat hienosti käsissään niin, että Logan Paul pystyi jälleen näyttämään tähdeltä koko matsin ajan. Ottelu kuitenkin paljasti sen, ettei Paulilla välttämättä ole paljoakaan annettavaa jäljellä WWE-painijana. Hätkähdyttävät temput on jo nähty, eivätkä ne hätkäytä samalla tavalla enää kovin pitkään. Tarvitaan jotain enemmän, ja sitä tämä juonikuvio Rollinsin kehnoine hahmoineen ei kyennyt antamaan. Ottelu oli tästä huolimatta viihdyttävä ja varsin onnistunut, vaikka erityisesti Paulin hurjapäinen takaperinvoltti näytti turhankin pelottavalta spotilta.
🦁: Austin Theory (c) vs. John Cena (WWE United States Championship) [11:20]
Tämän ottelun ongelma oli henkilökohtaisesti se, että odotin tältä liian paljon, vaikka tiedostinkin John Cenan olevan tietysti kehäruosteessa pitkän ottelutauon jälkeen. Kehäruosteen lisäksi tuntui kuitenkin siltä, ettei Cena muutenkaan pannut tässä kaikkea peliin. Se on tietysti ymmärrettävää, jos ja kun Cenan täytyy varoa kaikenlaisia loukkaantumisia elokuvauransa vuoksi, mutta kyllä se silti vesittää tunnelmaa, kun tietää, että painija kykenisi parhaimmillaan paljon, paljon parempaankin. Ottelu toimi kuitenkin mainiona WrestleMania-avauksena, sillä Cena jos joku saa tapahtuman tuntumaan tavallista suuremmalta 2020-luvulla. Cenan sisääntulo oli myös poikkeuksellisen koskettava ja upea.
🦁: Braun Strowman & Ricochet vs. Alpha Academy (Chad Gable & Otis) vs. The Viking Riders (Erik & Ivar [w/ Valhalla]) vs. The Street Profits (Angelo Dawkins & Montez Ford) [8:30]
Tämä ottelu oli tavanomaisen tyhjäpäinen spottitykitys, jossa ainoana funktiona oli pyrkiä shokeeraamaan yleisöä mahdollisimman paljon toinen toistaan vaarallisemmilla teoilla. Riskialttius ei myöskään korreloinut ottelun mitättömään panokseen, vaikka estradina WrestleMania olikin. En ole tällaisen kehätyylin ystävä, mutta toisaalta jotkin suoritukset olivat jo niin hämmentäviä fyysisiä suorituksia, että matsi ansaitsee liiallisesta koreografiamaisuudestaan huolimatta yhden leijonan. Erityinen kohokohta oli Chad Gablen mahtava takavyöheitto Braun Strowmanille.
🦁: The Miz vs. Snoop Dogg [2:20]
Eihän tätä nyt voi ruoskia. Snoop Dogg on aina hulvaton – ja erityisesti silloin, kun Shane McMahon tekee kenenkään pyytämättä paluunsa ja loukkaa itsensä niin, että "Dogfatherin" on noustava yllättäen kehään ja vedettävä The Miziä turpaan WrestleMania-taian hengessä.
🐑: Damage CTRL (Bayley, Dakota Kai & Iyo Sky) vs. Becky Lynch, Lita & Trish Stratus [14:40]
Silloin lopputulos on sen sijaan lammas, kun kehnon ryhmän (Damage CTRL) yhdistää kehnoon juonikuvioon ja otteluun, jonka toinen joukkue koostuu lähinnä vanhoista legendoista, joiden parhaat kehäpäivät päättyivät jo 15–20 vuotta sitten. Ottelu oli vaarassa lipsua jopa kahden lampaan puolelle, koska se oli kaiken lisäksi käsittämättömän pitkä kestäen liki vartin.
🐑: Edge vs. Finn Bálor (Hell in a Cell match) [18:10]
Tämäkin ottelu ansaitsee valitettavasti lampaan. Ottelu alitti odotuksensa useasta syystä. Yksi isoimmista oli se, ettei siinä ollut (Edgen sisääntuloa lukuun ottamatta) mitään uutta tai päräyttävää, vaikka kekseliäs ja luova ottelija Edge juuri sellaisista hetkistä tunnetaan. Sen sijaan kyseessä oli tyystin tavanomainen nykypäivän Hell in a Cell -ottelu, jossa nähtiin samat tuolit ja pöydät ja tikapuut kuin aina ennenkin – ja tikapuut vieläpä harvinaisen typerällä tavalla, joka johti hirvittävään vekkiin Bálorin päässä. Iso ongelma oli myös epäuskottava The Demon -hahmo, jolle ei yksinkertaisesti sovi 1990-luvun Kanen kaltainen tyyli, jossa painija ei koe kipua. Bálorin tapauksessa näytti pikemmin koomiselta, kuinka Edge kauhisteli vastustajansa absurdia kivunsietokykyä.
🐑 🐑: The Miz vs. Pat McAfee [3:40]
McAfee alkaa käydä Logan Paulin tavoin vanhaksi koiraksi, joka ei näytä oppivan uusia temppuja. Tämäkin ongelma olisi toki ratkaistavissa paremmalla buukkauksella eikä järjenvastaisilla riskeillä, niin kuin tässä täysin yhdentekevässä ottelussa nähdyllä hullulla voltilla kehän ulkopuolelle.
🐑 🐑: Liv Morgan & Raquel Rodriguez vs. Natalya & Shotzi vs. Chelsea Green & Sonya Deville vs. Ronda Rousey & Shayna Baszler [8:25]
Tämäkin ottelu oli yhdentekevä, mutta toisaalta se aiheutti enemmän vahinkoa tapahtuman flow'lle kuin McAfeen ja Mizin lyhyempi, juuri ennen ensimmäisen illan pääottelua nähty huumorikoitos. Tämä pakollinen paha kun oli sijoitettu heti tulikuuman Brock Lesnarin ja Omosin välisen toisen illan avausottelun perään, jolloin SoFi Stadiumin kiuas hyytyi nopeasti.
Jälkipyykki
WWE WrestleMania 39 oli ehdottomasti onnistunut tapahtuma, vaikka pienellä viilauksella siitä olisi voinut saada klassikon. Neljä timanttista ottelua (Flair–Ripley, Reigns–Rhodes, Gunther–McIntyre–Sheamus, Lesnar–Omos) ja muutenkin vahva tarjonta takaavat kuitenkin sen, että WWE on ehdottomasti menossa oikeaan suuntaan ja kykenee tuottamaan ainutlaatuisia spektaakkeleita. Erityisen hienoa on, kuinka suurenmoisilta otteluilta kaikki Roman Reignsin tittelipuolustukset tuntuvat. Siksikin on hyvä, että Reignsin mieletön mestaruuskausi sai jatkoa. Samalla se lisää dramatiikkaa ja syvyyttä Cody Rhodesin jo valmiiksi syvään hahmoon, mistä on hyvä ammentaa laadukasta showpainia vuosikausiksi eteenpäin.
Lisämielenkiintoa WWE:tä kohtaan tuottaa se, että horisontissa siintää mysteeri. Mitä Endeavor-kauppa tuo tullessaan? Tarjoaako WWE vielä vuoden päästä samantyylistä ja -näköistä showpainia kuin nyt, vai puhaltavatko UFC:n emoyhtiön tuulet jotain aivan uutta WWE:n purjeisiin? Sitä on mahdotonta ennakoida, koska WWE:n kulissien takana voi tunnetusti tapahtua aina mitä tahansa.
Tapahtuman arvosana: 9/10
Minkä arvosanan sinä antaisit WrestleMania 39:lle?
10
9
8
7
Comments