top of page
Search

Arvio | Voiko tämä olla tottakaan?

Tapahtuma: WWE Bad Blood

Päivämäärä: 5. lokakuuta 2024

Sijainti: Atlanta, Georgia, Yhdysvallat (State Farm Arena)

Yleisömäärä: 16 902


Tapahtuma on katsottavissa WWE Networkissa.


 

Osallistuitko Kuristusjuntan WWE-veikkaukseen? Katso sarjataulukko täältä. Kuristusjuntan julkisen WhatsApp-kanavan löydät tästä, ja yksityiseen WhatsApp-yhteisöön voit liittyä tästä.


 

VERI oli teemana, kun WWE otti taas askeleen takaisin kultavuosiinsa ja kaivoi Bad Blood -nimisen erikoistapahtumansa naftaliinista. Edellinen moinen oli nähty vuonna 2004.


Silloinkin vuodatettiin verta, kun WWE:n voimakaksikko Triple H ja Shawn Michaels taisteli vastakkain Hell in a Cell -ottelussa. Nyt saman kokivat CM Punk ja Drew McIntyre, ja selvää oli, että veren annettiin roiskua ja näkyä täysin tahallisesti. Se ei siis ole enää mikään ongelma.


Samalla otettiin tosin toinenkin, käsittämätön, askel takaisin vuoteen 2004. Palasimme nimittäin tilanteeseen, jossa valokeila kohdistui kahteen entisaikojen tekijään: The Rockiin ja Goldbergiin.


Se oli nimittäin nimenomaan vuosi 2004, kun kumpikin jätti jäähyväisensä WWE:lle. Se tapahtui WrestleMania 20:ssä, mutta nyt näyttää siltä, että molemmat ottelevat taas Survivor Seriesissä.


Koska lähestymme jo vuotta 2025, jäljelle jää yksi kysymys. Voiko tämä olla tottakaan?


Bad Bloodista itsestään heräsi myös liuta muita kysymyksiä.


 

Leijonat ja lampaat:


🦁🦁🦁: CM Punk voitti Drew McIntyren Hell in a Cell -ottelussa ajassa 31.25.

  • 2020-luvulla on nähty nyt yksitoista Hell in a Cell -ottelua. Määrä on hurja, ja jotain siitä kertoo se, että tuskin kukaan osaisi nimetä, ketkä kaikki ovat kyseisissä otteluissa painineet. Toisin oli aiemmin, jolloin jokainen Hell in a Cell -ottelu oli veret seisauttava spektaakkeli. Näistä 2020-luvun Hell in a Cell -otteluista vain kaksi nousee ylitse muiden: Roman Reignsin elokuvallisen dramaattinen taisto Jey Usoa vastaan syksyllä 2020 ja Cody Rhodesin groteski koitos Seth Rollinsia vastaan kesällä 2022. Nyt samaan listaan voi lisätä myös Punk–McIntyren. Tämän ottelun vahvuus oli sen juonikuviossa. Punk ja McIntyre vaikuttivat aidosti vihaavan toisiaan, mikä selitti sitä, että riita piti ratkaista mahdollisimman brutaalissa ottelussa. Sitä myös tuotiin hyvin esiin jo ottelijoiden sisääntuloissa. He eivät hyppineet ja tanssineet kohti kehää kuin joku Bianca Belair konsanaan, vaan kumpikin suhtautui taistoon täysin vakavasti. Pieni kauneusvirhe muuten oli, että nimenomaan Belair, Jade Cargill ja Naomi avasivat show'n aivan liian hilpeästi. Jos luvassa on Hell in a Cell -ottelu, sitä ei pitäisi mainostaa iloisesti hymyillen, vaan sitä tulisi myydä vaarallisena ja mahdollisesti kohtalokkaana otteluna: etenkin, koska McIntyre oli uhannut lopettaa kansansuosikki Punkin uran. Jos uhkana on, että Punkille tapahtuu jotain kamalaa, miksi babyface-kolmikko odottaa ottelua vain ja ainoastaan riemuissaan? Se tekee hallaa matsin immersiolle ja tarinalle. Pieni kauneusvirhe oli sekin, kuinka McIntyre yritti mäjäyttää CM Punkia jakoavaimella päähän aivan järkyttävällä voimalla. Tuollainen spotti on ongelmallinen kahdesta syystä: 1) on selvää, että se ei osu koskaan, koska jos se osuisi, sen seuraukset olisivat hirvittävät, ja 2) on myös kayfaben kannalta ongelmallista, jos toinen ottelija yrittää suoraan sanoen murhata toisen ottelijan – tai ainakin aiheuttaa tälle todella vakavia vaurioita. Niin väkivaltainen teko ylittää tarinankerronnan rajan eikä enää sovi showpainin kehykseen. Eikö tuossa vaiheessa Punkin pitäisi jo pyrkiä hädissään häkistä ulos saman tien ja tuomarin myös avata tälle heti ovi, jos psykoottinen skotlantilainen on toden totta valmis vaikkapa jopa murhaan? Yksi pieni kauneusvirhe oli lisäksi sekin, miten pitkään McIntyre lojui lattialla jo ottelun alkupuolella, kun Punk kaivoi esineitä kehän alta pois. Immersiota rikkoi siis se, että Punk keskittyi esineisiin kaikessa rauhassa, vaikka olisi voinut kuvitella, että McIntyre olisi voinut milloin tahansa hyökätä hänen niskaansa. Eikö Punkin olisi kannattanut ainakin paljon enemmän vilkuilla, onko skotti kenties jo nousemassa takaisin jaloilleen? Muutoin ottelu ajoi asiansa hienosti erityisesti siksi, että se – toisin kuin niin moni muu modernin tyylin ottelu – tuntui aidolta kaksintaistelulta, jossa pyrittiin vain päihittämään toinen. Siinä ei nähty ihmeellisiä spotteja, vaan fokus oli tärkeimmässä eli tarinankerronnassa. Se olikin erityisen vahvaa, kiitos hienon ja pitkän juonikuvion. Vertakin alkoi lentää juuri hyvissä kohdissa: Punkin lento häkin seinää päin näytti brutaalilta, ja raju oli myös se, miten työkalupakki paukahti McIntyren kalloon – vaarallinen osuma toki sekin, muttei silti niin häiritsevän brutaali kuin se, mitä McIntyre yritti jakoavaimella tehdä. Ilahduttavaa tässä oli sekin, miten paljon Punk ja McIntyre myivät häkin seiniä. Ei tarvita ihmeitä, jos illuusio on, että jo törmäys häkin seinään aiheuttaa rajua kipua. Se on tervetullut suuntaus aikakaudella, jolloin kaikenlainen hardcore-paini on kokenut täyden inflaation. Nautinnollisinta oli silti se, mitä ottelun lopussa tapahtui. McIntyre kaivoi pelottavan pussukan esiin, mutta siellä ei ollutkaan sitä, mihin näissä otteluissa on totuttu, eli nastoja, tai jopa lasinsiruja, vaan siellä olikin CM Punkin tärkeän rannekorun rippeet. Koska koru oli kietoutunut tiukasti juonikuvioon, se sulki ympyrän nyt erinomaisesti. Samalla se oli osoitus siitä, että tarina voittaa šokkiarvon. Liian monesti näkee etenkin AEW:ssä, kuinka ottelun väkivaltaisuus vedetään syyttä suotta yli suhteutettuna siihen, miten paljon tai vähän ottelijat tarinankerronnan mukaan vihaavat toisiaan. Silloin pelataan vain šokkiarvolla: on hurja näky, jos joku survoo toisen suuhun nastoja ja potkaisee päähän. Olennaista olisi kuitenkin kysyä, miksi niin tapahtuu. Tässä pelattiin monella tasolla oikein: heel eli McIntyre vei verenhimoiselta yleisöltä šokkiarvon ("emme saaneetkaan nastoja tai lasinsiruja") ja käänsi samalla puukkoa Punkin sydämessä, kun muistutti, mitä rannekorulle oli tapahtunut. Syytä siihen ei tarvinnut miettiä kahdesti: McIntyre vihaa Punkia yli kaiken ja tahtoo tehdä tämän elämästä helvetin. Fyysistä kipua oli jaettu jo olan takaa, ja enää oli henkisen tuskan vuoro. Se, että skotti kompastui juuri sadistisuuteensa, oli viimeinen kirsikka kakun päälle. Kun McIntyre vieläpä putosi rankasti selälleen teräsportaiden päälle, ottelun lopetus oli monin tavoin ikimuistoinen. Loistava ottelu, joka kiillotti koko ottelumuodon kilpeä ja antoi esimerkkiä siitä, ettei rajun kamppailun tarvitse saati edes kannata nojata niin paljon vain šokkiarvoon.


🐑🐑: WWE Women's -mestari Nia Jax säilytti tittelinsä päihittämällä Bayleyn ajassa 14.10.

  • Hell in a Cell -ottelun isoin ongelma oli oikeastaan se, että se nähtiin heti tapahtuman avausmatsina. Miten mikään voisi toimia hyvin tuollaisen näytelmän jälkeen – ja miksi ihmeessä ratkaisuksi oli valittu Nia Jaxin yli 14-minuuttinen ottelu? Pidän hirviöpainijoista ja myös siitä, mitä Jax aina aika ajoin kehässä tekee. Esimerkiksi Jaxin lopetusliike on hyytävä ja hieno. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että hän on kehno painija. 40-vuotias The Rockin sukulainen on nyt otellut jo yli yhdeksän vuotta, eikä se näytä siltä. Suurin syy on silti päättäjissä. Miksi ihmeessä Jax pistetään painimaan näin pitkiä otteluita? Entä kenen järjetön idea oli, että Jax voisi yrittää kääntää powerbombin hurricanranaksi? Jax voisi toimia, jos hän ottelisi viiden minuutin mättöjä ja tekisi niissä ainoastaan sitä, mikä on hirviöpainijalle tarpeellista. Tällaiset pitkät ja epäonnistuneita spotteja sisältävät väännöt aiheuttavat vain hallaa tapahtuman flow'lle. Yleisö oli tietysti voimaton ja hiljainen Hell in a Cellin jälkeen, mutta tämä imi siitä vielä enemmän mehuja. Hämmentävintä on, että juuri Jax saa näin paljon aikaa WWE:n PLE:issä, joissa on nyt ollut isoja eli WrestleManiaa, SummerSlamia ja niin edelleen lukuun ottamatta vain viisi ottelua. Miksi todistamme näitä Jaxin kehnoja koitoksia, kun esimerkiksi LA Knightilla ei ole ottelua ollenkaan? Jos kyse on siitä, että WWE haluaa myös naispainijoille mahdollisimman paljon näkyvyyttä tapahtumissaan, voisiko titteliä silloin kantaa joku muu kuin taitotasonsa jo osoittanut Jax, kuten esimerkiksi huippulupaava Tiffany Stratton?


🐑: Damian Priest voitti Finn Bálorin ajassa 12.45.

  • WWE pyrkii nyt toden teolla luomaan Damian Priestistä tähteä, mikä ei ole huono ajatus. Tämä ottelu kuitenkin oli. Priestin ja Finn Bálorin kohtaaminen olisi sopinut paremmin Raw'hon kuin PLE:hen, ja sitä vesitti entisestään se, että tässäkin ottelussa, kuten myös Jaxin ja Bayleyn matsissa, nähtiin jälleen kerran sekaantumisia. Yleisökin oli vaisuhko.


🐑🐑: Rhea Ripley voitti Women's World -mestari Liv Morganin diskauksella ajassa 14.00.

  • Tässä taas tuli tämän tapahtuman isoin ja oikeastaan ainut todellinen pettymys. Se liittyy immersioon: ei ole uskottavaa, että Liv Morgan kykenisi dominoimaan Rhea Ripleyä näin. Morganin ylivoima näyttikin absurdilta ja sai siksi Ripleyn vaikuttamaan heikolta. Ottelun suola eli haihäkissä pelännyt Dominik Mysterio jäi tässä myös hämmentävästi sivuosaan, vaikka putosikin mieleenpainuvasti loukustaan alas – šokkiarvoltaan tällä kertaa onnistunut spotti. Kun kaiken kukkuraksi saimme jälleen todistaa sekaantumisen eli Raquel Rodriguezin paluun ja sen myötä diskauksen, pannukakku alkoi olla valmis. Tässä olisi ehdottomasti pitänyt nähdä Ripleyn ylivoimainen voitto, jonka jälkeen hän olisi päässyt kohtaamaan Nia Jaxin Crown Jewelissä. Sen sijaan Ripleyn momentum kärsi nyt pahasti, ja alaspäin osoittaa samalla myös Morganin mestaruuskauden käyrä.


🦁🦁🦁: Cody Rhodes ja Roman Reigns voittivat Jacob Fatun ja Solo Sikoan ajassa 25.50.

  • Erinomaisen avausottelun jälkeen nähtiin kolme heikkoa ottelua, mutta sitten oli jälleen luvassa jotain kultaista. Tässä on malliesimerkki siitä, miten ottelusta saadaan tuntumaan isompi kuin se oikeasti onkaan. Vaikka Rhodesin ja Reignsin erikoissisääntulot jäivät vähän laimeiksi, ottelijoiden ilmeet ja eleet ja selostajien tarina nostivat matsin uusiin sfääreihin. Siitä on kiittäminen myös erinomaista kameratyöskentelyä, joka taltioi kaiken hienosti. Aivan erityisesti on silti pakko kehua Jacob Fatua. Siinä on ottelija, joka vaikuttaa aidolta uhkakuvalta, ei pelkästään pintapuoliselta hahmolta. Harva osaa eläytyä kehässä samalla tavalla kuin Fatu. Myös Solo Sikoa ajoi asiansa, ja Rhodes ja Reigns osoittivat, miksi he ovat WWE:n tärkeimmät supertähdet tällä hetkellä. On yksinkertaisesti nautinnollista seurata, miten hyvin etenkin Rhodes osaa ottaa yleisön: milloin hän laskeutuu kehästä alas ja alkaa hakata apronia, jotta yleisö lähtisi kannustamaan Reignsiä ennen hot tagia ja niin edelleen. Kauneusvirheenä voi toki pitää sitä, että tässäkin nähtiin sekaantuminen, mutta tässä sillä oli aidosti painoarvoa. Oli iso hetki, kun Jimmy Uso päätti kuin päättikin auttaa Roman Reignsiä. Siinä riittää vielä paljon tarinoita kerrottavaksi, kohtelihan Reigns Jimmyä väärin ties kuinka pitkään. Lopuksi rampilla piipahti myös The Rock, joka muistutti olemassaolostaan ja teki selväksi, että on myös kiinnostunut Rhodesin mestaruusvyöstä. Hieno, vanhan koulukunnan kamppailu, joka piti yleisön otteessaan ja oli showpainia parhaimmillaan. Toivotaan, että Fatu saa moisia näytönpaikkoja myös tulevaisuudessa.


 

Jälkipyykki:


ENSIN tuli hyvä SummerSlam, sitten mainio Bash in Berlin. Bad Blood ei kuitenkaan ihan kyennyt jatkamaan sitä putkea. Siinä se kyllä olisi taatusti onnistunut, jos WWE olisi tähänkin vain ampunut kaiken peliin sen sijaan, että tarjoili katsojille lähinnä kahden ottelun illallisen. Tapahtumassa myös kerrottiin, että WWE:n seuraavalla Saudi-Arabian-matkalla eli marraskuun Crown Jewelissä kruunataan uudet Crown Jewel -mestarit, kun päämestarit ottelevat toisiaan vastaan. Ajatus on mainio – mutta paikka totaalisen väärä. Tällaisen erikoiskonseptin syntymä tarkoittanee myös sitä, ettei WWE ole lähtemässä Lähi-idästä mihinkään senkään jälkeen, kun yhtiön nykyinen sopimus Saudi-Arabian kanssa päättyy vuoden 2027 jälkeen. Yhteistyö on kaikkea muuta kuin ongelmaton, ja siitä on syytä puhua jatkossakin, sillä jos siihen jo kyllästyy, niin silloin Saudi-Arabia onnistuu juuri siinä, mitä se WWE:n avulla tavoitteleekin: normalisoituu osaksi kulttuuriamme ja puhettamme muun muassa ihmisoikeusrikkomuksistaan huolimatta.


Vaan mitäs sillä väliä, kun kyse pitäisi olla vain showpainista?


No, onneksi myös katsojat reagoivat siihen. Triple H:n ilmoitus sai nimittäin Bad Bloodissa buuauksia, kun hän mainitsi Saudi-Arabian. Tykkäsi siitä tai ei, kyse ei ole vain viihteestä vaan myös politiikasta, ja se jättää jälkensä myös siihen varsinaiseen tuotteeseen.


Tapahtuman arvosana: 6/10


 

Minkä arvosanan sinä antaisit tapahtumalle?

  • 10

  • 9

  • 8

  • 7


 

Kokonaistaulukko:


Tämä listaus sisältää kaikki Kuristusjuntan arvioimat tapahtumat ensin paremmuusjärjestyksessä ja sitten kronologisessa järjestyksessä. Tapahtumia on arvioitu vuoden 2023 alusta asti.

​

Suluissa on pyöristetty keskiarvo niistä arvosanoista, joita Kuristusjuntan lukijat tapahtumille antoivat.


Tässä artikkelissa arvioitu tapahtuma lisätään taulukoihin vasta seuraavan arvion yhteydessä.


Parhausjärjestys:


  1. WrestleMania 2023: 9/10 (8,8/10)

  2. Bash in Berlin 2024: 9/10 (8,7/10)

  3. Elimination Chamber 2023: 9/10 (8,6/10)

  4. WrestleMania 2024: 8/10 (8,8/10)

  5. SummerSlam 2024: 8/10 (8,7/10)

  6. SummerSlam 2023: 8/10 (7,6/10)

  7. Backlash 2023: 7/10 (8,1/10)

  8. Royal Rumble 2023: 6/10 (7,8/10)

  9. Clash at the Castle 2024: 6/10 (7,3/10)

  10. Night of Champions 2023: 6/10 (7,2/10)

  11. King and Queen of the Ring 2024: 6/10 (7,0/10)

  12. Elimination Chamber 2024: 6/10 (6,7/10)

  13. Backlash France 2024: 6/10 (6,0/10)

  14. Survivor Series 2023: 5/10 (7,5/10)

  15. Payback 2023: 5/10 (6,7/10)

  16. Money in the Bank 2024: 5/10 (6,4/10)

  17. Crown Jewel 2023: 5/10 (5,6/10)

  18. Fastlane 2023: 4/10 (6,8/10)

  19. Money in the Bank 2023: 4/10 (6,5/10)​

  20. Royal Rumble 2024: 4/10 (6,5/10)


Kronologinen järjestys (uusimmasta vanhimpaan):

​

2024

​

2023


Mestaruustilanne tapahtuman jälkeen:


  • Undisputed WWE Champion: Cody Rhodes (WrestleMania 40, 7.4.2024)

  • WWE Women's Champion: Nia Jax (SummerSlam, 3.8.2024)

  • World Heavyweight Champion: Gunther (SummerSlam, 3.8.2024)

  • Women's World Champion: Liv Morgan (King and Queen of the Ring, 25.5.2024)

  • WWE Intercontinental Champion: Jey Uso (Raw, 23.9.2024)

  • WWE United States Champion: LA Knight (SummerSlam, 3.8.2024)

  • WWE Tag Team Champions: Jacob Fatu & Tama Tonga (SmackDown, 2.8.2024)

  • World Tag Team Champions: Finn Bálor & JD McDonagh (Raw, 24.6.2024)

  • WWE Women's Tag Team Champions: Bianca Belair & Jade Cargill (Bash In Berlin, 31.8.2024)

  • WWE Speed Champion: Andrade (Speed, 7.6.2024)

  • WWE Women's Speed Champion: Candice LeRae (Speed, 9.10.2024)


 

Seuraava erikoistapahtuma: Crown Jewel (2.11.2024)

Comments

bottom of page