Kolumni | Kaikkien aikojen suurin WrestleMania?
- Eetu Lehtinen
- Mar 16, 2024
- 4 min read
WrestleMania 40 kärsii tähtivoiman puutteesta. Siihen on useita syitä.
ON vaikea kuvitella, että edessämme on jo 40:s WrestleMania-tapahtuma.
Ensimmäinen nähtiin vuonna 1985, jolloin noin 19 000 katsojaa oli pakkautunut legendaarisen Madison Square Gardenin syövereihin New York Cityn sydämeen. Pääottelussa Hulk Hogan ja Mr. T päihittivät Paul Orndorffin ja "Rowdy" Roddy Piperin.
Paljon on tapahtunut sen jälkeen, ja nyt WWE on suurempi kuin koskaan. Se näkyy esimerkiksi Youtubessa, jossa WWE:llä on jo yli sata miljoonaa tilaajaa, ja uusi aikakausi uuden isännän eli Endeavorin omistuksessa lupaa pelkästään hyvää showpainijättiläisen tulevaisuudelle.
Siihen nähden WrestleMania 40:n kortti jättääkin yllättävän kylmäksi, vaikka WWE kuinka toitottaa, että luvassa on "kaikkien aikojen suurin WrestleMania".
TAPAHTUMASSA on oikeastaan vain yksi kuvio, joka tuntuu elämää suuremmalta – siis siltä, miltä nimenomaan WrestleManian pitäisikin tuntua.
Kyseessä on toki Cody Rhodesin konflikti Roman Reignsin ja The Rockin kanssa. Tarina on muhinut kauan, se pitää erinomaisesti otteessaan ja on harvinaista herkkua. Siinä on kaikkea sitä, mitä isolta WrestleMania-kuviolta vaaditaan, ja se on showpainia parhaimmillaan.
Muutoin kortti ei kuitenkaan sisällä erityisen sähköisiä kuvioita tai tajunnanräjäyttäviä unelmamatseja, vaikka esimerkiksi Drew McIntyren tarina on kyllä ollut kiehtova ja Rhea Ripleyn koitos Becky Lynchiä vastaan voi onnistuessaan olla timanttinen ottelu.
On WWE:llä toki ollut paljon epäonneakin. Valtava takaisku oli, kun supertähti CM Punk loukkaantui Royal Rumble -ottelussa ja joutui jättämään WrestleManian sivuun. Selvää on, että Punkilla olisi ollut suuri rooli Philadelphiassa, todennäköisesti Rollinsin haastajana.
Sairaslomalle joutui myös Charlotte Flair, joka tuhosi polvensa joulukuussa, ja jättitähti Brock Lesnar tuhosi puolestaan mahdollisesti koko uransa, kun päätyi oikeusjuttuun, jossa WWE:n entinen työntekijä syyttää Vince McMahonia järkyttävistä teoista.
Flair olisi eittämättä ollut isossa roolissa WrestleManiassa hänkin, ja huhujen mukaan Lesnar olisi otellut Intercontinental-mestaruudesta Guntheria vastaan. Siinä olisi ollut se kuuluisa unelmamatsi – ottelu, josta oli fantasioitu jo pitkään ja joka tuntui jotenkin taianomaiselta.
SE, että WWE – tai mikä tahansa muu voittoa tavoitteleva tekijä – mainostaa tuotettaan kaikkien aikojen parhaimmaksi, ei toki ole yllätys.
Ei tarvitse kelata kuin kaksi vuotta taakse päin, kun WWE mainosti, että Brock Lesnarin ja Roman Reignsin välinen WWE-mestaruusottelu oli "kaikkien aikojen suurin ottelu WrestleManian historiassa".
Ei se sitä kyllä ollut. Rima on nostettu aikaisemmin niin korkealle, että entisaikojen klassikkoja on melkoinen työ ylittää. Esimerkiksi Hulk Hoganin ja André the Giantin taistelu WrestleMania 3:ssa vuonna 1987 oli niin mahtipontinen ottelu, että siitä puhutaan yhä. Lesnarin ja Reignsin kolmas WrestleMania-kohtaaminen on sen sijaan helposti unohdettavissa. Vai miten se edes ratkesi?
Tarvitaankin jotain mieleenpainuvaa, jotta jostakin voi tulla jotain todella suurta. Sellaisena hetkenä voi pitää esimerkiksi sitä, miten Eddie Guerrero ja Chris Benoit juhlistivat mestaruuksiaan WrestleMania 20:n lopussa vuonna 2004. Se oli jotain elämää suurempaa, mutta se ei ollut sen WrestleManian ainoa valttikortti. Samassa show'ssa nähtiin muun muassa Mick Foleyn ja The Rockin koitos Evolution-tallia vastaan sekä "Stone Cold" Steve Austinin tuomaroima pahamaineinen unelmamatsi, jossa Brock Lesnar kohtasi Goldbergin.
Silloin tilanne oli se, että WWE oli tähtiä täynnä. Sen lisäksi WWE:n tuote oli tulikuuma, kuviot koukuttavia ja vain taivas rajana.
Suuria hetkiä syntyi kuin itsestään.
Eniten se kismittää siksi, että WWE:llä olisi juuri nyt enemmän resursseja kuin koskaan.
NYT WrestleManiassa nähdään muun muassa ottelu, jossa AJ Styles kohtaa LA Knightin. Parhaiten tätä koitosta kuvannee se, että tuskin kukaan toivoi sitä.
Yleinen odotus oli, että Knight tulisi ottelemaan Logan Paulia vastaan United States -mestaruudesta, mutta nyt kävikin niin, että Paul puolustaa titteliään melko merkityksettömässä kolminottelussa Kevin Owensia ja Randy Ortonia vastaan.
Ne eivät kuulosta unelmamatseilta tai edes erityisen herkullisilta matseilta, vaan melkeinpä minkä tahansa satunnaisen SmackDown-jakson materiaalilta. Tuntuu siltä kuin LA Knightin – koko ajan putoava – tähtivoima haaskataan, eikä erinomaisen Logan Paulin potentiaalista ammenneta niin ikään kaikkea mahdollista irti, kun mukana roikotetaan kuivaa Owensia.
Unelmamatsilta ei liioin kuulosta ottelu, jossa Royal Rumble -voittaja Bayley haastaa entisen ystävänsä Iyo Skyn naistenmestaruudesta. Ei siitä tule mieleen WrestleMania.
Se, että miesten joukkuemestaruutta puolustetaan kuuden tiimin tikapuutaistelussa, on sen sijaan erittäin halpa ratkaisu ja jää otteluksi, josta kukaan ei muista mitään enää vuoden päästä.
SUURIN syy ottelukortin heikkouteen on eittämättä se, että WrestleMania on nykyään kahden päivän tapahtuma. Yhden erinomaisen illan sijaan saamme kaksi melko hienoa iltaa.
Vaan kyllä näillä palikoilla olisi pitänyt pystyä parempaankin.
Jotenkin tästäkin tapahtumasta – WrestleManiasta, "kaikkien aikojen suurimmasta" sellaisesta – vain huokuu nykypäivän WWE:n tilanne, joka on tietyllä tavalla jopa liiankin hyvä: ei ole pakko panna kaikkea peliin, kun kaikki toimii taloudellisesti näinkin.
Eniten se kismittää siksi, että WWE:llä olisi juuri nyt enemmän resursseja kuin koskaan. On rahaa, on suhteita, on tekniikkaa, on kaikkea – ja silti vain keskinkertainen tuote.
LIIKAA ei silti parane valittaa.
The Rock on tehnyt aivan mieletöntä jälkeä WWE:ssä tänä vuonna, ja koko tapahtuman pääottelu eli Cody Rhodesin ja Roman Reignsin revanssi on kiinnostavin WrestleMania-pääottelu sitten WrestleMania 30:n, jossa todellinen altavastaaja Daniel Bryan nousi WWE:n mestariksi.
Todellinen altavastaaja on myös Cody Rhodes, kuten oli WrestleMania 20:ssä Chris Benoit ja WrestleMania 10:ssä Bret Hart. Sattumaa tai ei, tämä hieno putki saanee nyt jatkoa.
Ehkä – voihan olla, että Reigns voittaa vieläkin, jotta The Tribal Chiefin mykistävän pitkä mestaruuskausi voi saavuttaa entistä isompia merkkipaaluja.
Juuri siinä piilee tämän WrestleManian suola.
Kaikkein suurinta WrestleManiaa se ei tästä kuitenkaan tee – eikä mikään muukaan niin kauan kuin WWE alisuorittaa tällä tavalla.
Kuka poistuu WrestleMania 40:stä WWE:n kiistattomana mestarina?
Cody Rhodes
Roman Reigns
Joku muu
Comments