Kolumni | Tekikö Edge historiallisen ratkaisun?
- Eetu Lehtinen
- Dec 10, 2023
- 3 min read
AEW:n ja WWE:n kuilu kasvaa entisestään. Mikä on Tony Khanin yhtiön tulevaisuus?
OLIN äimän käkenä, kun katselin WWE:n tuoreinta SmackDown-jaksoa. Jouduin melkein nipistämään itseäni ja kysymään, onko nyt todellakin vuosi 2023 vai 2003.
WWE:n tuote näet vaikutti pitkästä, pitkästä aikaa todella kovalta. Yleisö oli tulikuuma, ottelut hyviä ja ennen kaikkea tähtivoima parempi kuin vuosikausiin; supertähtiä tuli kuin liukuhihnalta, aivan kuin silloin vuosituhannen vaihteen kulta-aikoina konsanaan.
Juuri tähtivoima nousi erityisesti esiin. Sitä edusti jo avausmatsissa vieraillut Dominik Mysterio, joka saa yleisön kuin yleisön buuaamaan intohimoisesti. Jaksossa loisti myös esimerkiksi Bobby Lashley, Yhdysvaltain maavoimien entinen kersantti, joka sai Tribute to the Troops -kansan onnen partaalle voimakkuudellaan.
Kun tähän lisätään vielä todelliset supertähdet, kuten CM Punk, Cody Rhodes ja Randy Orton, kukaan ei voi enää väittää, etteikö WWE kykenisi luomaan uusia tähtiä nykypäivänä. Kyllä kykenee, ja uusia tulee koko ajan, mukaan lukien LA Knight, joka hänkin jaksossa esiintyi.
Jos jaksossa olisi esiintynyt myös WWE:n Universal-mestari Roman Reigns, kyseessä olisi ollut jo poikkeuksellisen kova lähetys. Kova se toki oli tällaisenaankin.
SAMAAN aikaan All Elite Wrestling on ajautunut entistä pahemmin sivuraiteille. Tärkeimmän eli Dynamite-ohjelman katsojamäärät junnaavat alle miljoonassa, ja AEW:llä on ollut vaikeuksia saada lippujaan kaupaksi.
Kuherruskuukausi on päättynyt aikoja sitten, ja viimeistään Endeavor-kaupan myötä tuli selväksi, ettei AEW kykene koskaan haastamaan WWE:tä edes Shahid Khanin rahakirstun avulla. Rooli on muuttunut, ja nyt Tony Khan joutuu pohtimaan toden teolla, mistä kaivaisi lisää momentumia yhtiölleen.
Aiemmin keinona toimi se, että WWE:n isot nimet, kuten Chris Jericho, Cody Rhodes, Bryan Danielson ja erityisesti CM Punk, siirtyivät AEW:n riveihin. Sillä oli painoarvoa, ja se raivasi tietä vallankumoukselle. Ehkä toisetkin seuraisivat perästä? Ehkä AEW voisi oikeasti panna kovan kovaa vastaan?
Ehkä se olisikin voinut olla mahdollista, sillä ikääntyvän Vince McMahonin imperiumi oli haavoittuvainen vielä 2020-luvun vaihteessa. Nyt WWE on kuitenkin osa jättimäistä hallintayhtiötä ja McMahon joutunut luopumaan mielivaltaisesta asemastaan.
Nykyään tuo keino ei herätäkään enää kummoisia väristyksiä. Todisteena siitä toimii Edge eli Adam Copeland, joka siirtyi WWE:stä AEW:hen tänä syksynä. Se kiinnosti alkuun, mutta hohto haihtui hyvin nopeasti. Sittemmin Copeland on ajautunut omituisen korniin juonikuvioon, joka on vienyt pesunkestävältä WWE-legendalta ja WWE:n Hall of Famerilta terävimmän iskukyvyn hämmästyttävän nopeasti pois.
Edge on katoamassa kartalta, kun taas AEW:stä WWE:hen palanneet Rhodes ja Punk kylpevät SmackDownin valokeilassa yli kahden miljoonan televisiokatsojan edessä. Ratkaisu oli toki Edgeltä tietoinen, sillä WWE:ssä rooli oli ilmeisesti vähenemässä ja AEW:ssä odottaisi mahdollisuus työskennellä tärkeän ystävän eli Christian Cagen kanssa – mutta ehkä Edge silti miettii, oliko ratkaisu sittenkin karmea.
Edge saattaa myös jäädä historiankirjoihin, sillä hyppääkö enää yksikään yhtä iso nimi WWE:stä AEW:hen tulevaisuudessa? Juuri nyt näyttää siltä, että yhtiöiden käyrät osoittavat päinvastaisiin suuntiin. Toinen kohoaa kohoamistaan, toinen menettää alinomaa eväitään.
Asetelma vain korostaa AEW:n roolia WWE:n ja sen uuden veljen eli UFC:n varjossa.
ISOIN ongelma AEW:ssä on ollut alusta asti kaoottisuus – niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin.
Nyt lääkkeenä käytetään ilmeisesti urheilullisuutta, kuten runkosarjatyylistä The Continental Classic -turnausta. Samaan aikaan tarjoillaan kuitenkin McMahon-henkistä saippuaoopperaa, ja 74-vuotias Ric Flair kutsuu 18-vuotiaita tyttöjä takahuoneeseen.
Identiteetti on jälleen kerran myllerryksessä, kun taas WWE:ssä Paul ”Triple H” Levesque kypsyttelee johdonmukaisia juonikuvioita kaikessa rauhassa ja rakentaa tulevaisuutta pala kerrallaan. Onkin koko ajan vaikeampi nähdä, millä ilveellä Dynamite leimahtaisi samanlaisiin liekkeihin kuin alkuaikoinaan – ja miksi uusi katsoja valitsisi AEW:n WWE:n sijasta.
Ongelma vain korostuu, jos AEW jatkaa saman, kutistuvan yleisösegmenttinsä hyväilemistä turvautumalla niin sanottuihin viiden tähden unelmaotteluihin. Se kupla on jo kulunut ja puhjennut, eikä se tule kasvamaan tästä isommaksi, sillä suurin osa katsojista janoaa elämää suurempia hahmoja ja tarinoita, spektaakkelia, joka käsittelee isoja, samaistuttavia kysymyksiä, kuten yksinkertaisimmillaan sitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Ei AEW silti kaatumassa ole. Jättimäinen All In -maksulähetys palaa Lontoon Wembleylle ensi kesänä, ja erityisen iso asia on se, että Dynamite-ohjelman nykyinen sopimus päättyy lokakuussa. Uumoiltavissa on, että AEW saa käärittyä mainiot tuotot Dynamitesta, pysyi ohjelma Warner Bros. Discoveryn kanavilla tai ei.
”Odotan, että jatkamme kasvuamme”, Tony Khan sanoi marraskuussa New York Postin mukaan.
Vaan niin tekee WWE:kin, kahta kauheammin.
Comments