Arvio | Double or Nothing paljasti totuuden AEW:stä
- Eetu Lehtinen
- Jun 4, 2023
- 6 min read
Updated: Feb 25, 2024
Tapahtuma: AEW Double or Nothing 2023
Päivämäärä: 28. toukokuuta 2023
Sijainti: Paradise, Nevada (T-Mobile Arena)
Yleisömäärä: 10 500
Tapahtuma on katsottavissa Fite-suoratoistopalvelussa.
AEW järjesti ensimmäisen maksulähetyksensä neljä vuotta sitten. Silloinen Double or Nothing 2019 -tapahtuma muistetaan erityisesti Cody ja Dustin Rhodesin verisestä veljeskamppailusta, jota kehuttiin auliisti.
Nyt historiankirjoihin saatiin Double or Nothing 2023, ja se paljasti, kuinka pahasti AEW on jäänyt polkemaan paikoilleen. Tuote tuntuu samanlaiselta kuin aina ennenkin, mutta siitä on kadonnut uutuudenviehätys, optimismi ja raikkaus.
Leijonat ja lampaat -arvio:
🐑🐑: 21-man Blackjack Battle Royal (AEW International Championship) [22:25]
Tapahtuma alkoi sekasorrolla, kun huumorihahmo Orange Cassidy puolusti AEW International -mestaruuttaan. Yksi AEW:n isoista ongelmista on se, että titteleitä on aivan liikaa, mikä vähentää kaikkien vöiden arvoa. Niinpä tässäkin ottelussa tuntui yhdentekevältä, kun spottitaiteilija Komander loikki kehän ulkopuolelle sen sijaan, että olisi edes pyrkinyt luomaan illuusiota siitä, että olisi halunnut voittaa ottelun. Yli 22 minuuttia kestänyt battle royal oli ylipäätään aivan liian pitkä ottelu show'n avaajaksi, etenkin kun sen panos oli mitätön esimerkiksi Royal Rumble -matseihin verrattuna.
🐑: Adam Cole (w/ Roderick Strong) vs. Chris Jericho (w/ The Jericho Appreciation Society) (Unsanctioned match) [17:00]
Chris Jericho on jo 52-vuotias, ja se näkyy koko ajan pahemmin. Tässäkin ottelussa mieleenpainuvin hetki oli ikävä sellainen, kun Jerichon Lionsault-loikka meinasi päättyä todella vaaralllisesti niin, että Y2J oli lähellä pudota suoraan pää edellä kanveesiin. Mieleen jäi myös ottelun alussa koettu sekasorto, jossa 58-vuotias ja jo varsin heiveröinen Sabu – ottelun "järjestyksenvalvoja" – antoi Jerichon nuorille oppipojille kyytiä, mikä näytti järjenvastaiselta. Kädenlämpöisen ja ylibuukatun hardcore-ottelun sijaan Jericholla olisi voinut olla jotain annettavaa Colea vastaan aivan tavallisessa yksilömatsissa, mutta sitä ei tässä nähty.
🐑: FTR (c) vs. Jay Lethal & Jeff Jarrett (w/ Karen Jarrett, Sonjay Dutt & Satnam Singh) (AEW World Tag Team Championship, special referee: Mark Briscoe) [20:00]
Tämäkin ottelu oli buukattu todella pahasti yli, ja jo lähtöasetelma oli omituinen, sillä edellisessäkin ottelussa nähtiin special enforcer eli Sabu ja tässä special referee eli Mark Briscoe. Paha ongelma löytyy myös ottelukortin suunnittelemisessa: yleisö kuin yleisö väsyy, jos heti alkuun nähdään kolme noin 20-minuuttista matsia (joista jokainen on kaiken lisäksi jonkinmoista sekasortoa pullollaan). Eipä ihme, että katsomo olikin varsin hiljainen läpi tämän matsin. Jossakin aivan toisessa kontekstissa FTR:n ottelu Lethalia ja Jarrettia vastaan olisi voinutkin olla mahtava, mutta tätä ei pelastanut mikään.
🦁: Wardlow (c) vs. Christian Cage (AEW TNT Championship, ladder match) [17:10]
Christian Cagen ottelut kuuluvat AEW:n parhaimmistoon, koska kyseessä on todella älykäs showpainija, joka tietää, mistä naruista pitää vetää. Harva ottelija hallitsee kehäpsykologian yhtä hienosti tänä päivänä. Tämäkin matsi vain oli enemmän tai vähemmän tuhoontuomittu, koska tämän ideaalinen paikka olisi ollut kortin avaajana. Toki ottelua tuhosi sekin, että tämäkin vedettiin aivan yli, kun Luchasaurus ja Arn Anderson sekaantuivat sen kulkuun, ja erityisen korni oli hetki, kun Anderson oli purra Luchasaurukselta sormen irti. Wardlow'n huikea voltti oli näyttävä, mutta sekään ei tuntunut enää yhtä hurjalta hetkeltä, kun takana oli jo kolme liiankin tapahtumarikasta taistoa.
🐑: Jamie Hayter (c) vs. Toni Storm (w/ Saraya & Ruby Soho) (AEW Women's World Championship) [3:05]
Tämä ottelu saa kritiikkiä tismalleen samasta syystä kuin WWE:n Night of Championsin Rhea Riply vastaan Natalya. Olisin todellakin halunnut nähdä, mihin kovasti kehuttu Hayter kykenisi Toni Stormin kaltaisen painijan kanssa. Se oli oikeastaan yksi syy, miksi pulitin liki 20 euroa ja ostin tämän lähetyksen. Sen sijaan saimme nollaottelun, joka on jo itsessään kyseenalaista buukkausta mutta erityisesti silloin, kun on kyse maksulähetyksestä. Naisten minuutit jäivät muutenkin tässä tapahtumassa todella vähäisiksi verrattuna miesten massiiviisiin otteluihin.
🐑🐑: The House of Black (c) (Malakai Black, Brody King & Buddy Matthews) (w/ Julia Hart) vs. The Acclaimed (Anthony Bowens & Max Caster) & Billy Gunn (AEW World Trios Championship, Open House Rules match) [15:30]
Tässä ottelussa kiteytyikin sitten jo useampi AEW:n ongelma: merkityksetön mestaruusvyö, liian pitkä kesto ja ylipäätään liian sekava meininki. Vaikka olen seurannut showpainia intohimoisesti jo yli 20 vuotta, minunkin oli hieman hankala ymmärtää, minkälainen ottelu Open House Rules -matsi on. Kaiken lisäksi tuntui todella tyrmistyttävältä vahdata tällaista matsia yli vartin verran, kun odotettu Hayter–Storm sai vain kolme minuuttia aikaa – vaikka Hayter–Storm kuulosti PPV-materiaalilta ja tämä taas ilmaistelevision täytetöhnältä.
🦁: Jade Cargill (c) (w/ "Smart" Mark Sterling & Leila Grey) vs. Taya Valkyrie (AEW TBS Championship) [8:50]
Jade Cargill ei ole kummoinenkaan showpainija, mutta hänen ottelunsa erottuvat silti AEW:n massasta myönteisesti, koska ne näyttävät enemmän showpainilta kuin parkourilta. Vaikka tämä ottelu ei ollut millään tavalla minkäänmoinen mestariteos, se maistui kaiken tämän sekasorron keskellä edes hieman paremmalta, vaikka tässäkin toki oli ylibuukkausta Cargillin kätyreiden sekaantumisineen kaikkineen. Iso pelastava tekijä oli kuitenkin jännitys siitä, voisiko Cargillin goldbergmainen voittoputki katketa jo nyt.
🐑🐑🐑: Jade Cargill (c) vs. Kris Statlander (AEW TBS Championship) [0:48]
Sitten tulikin totaalinen pannukakku. Cargill oli otellut AEW:ssä jo 60 ottelua häviämättä kertaakaan, ja hihasta vedettiin kortti, joka oli aivan yhtä hirveä kuin se, mitä WWE:n SmackDownissa nähtiin tammikuussa, kun Charlotte Flair saapui puskista paikalle ja kävi voittamassa Ronda Rouseylta mestaruusvyön hyvin epämääräisellä tavalla. Tässä kaava oli samanlainen, mutta Rouseylla ei sentään ollut goldbergmaista voittoputkea tukenaan. Cargillilla oli, ja nyt se putki vedettiin vessanpöntöstä alas. Samalla Statlander näytti opportunistiselta keplottelijalta, joka haistoi veren ja hyökkäsi Cargillin kimppuun silloin, kun tämä ei ollut sataprosenttisessa ottelukunnossa. Ei kovin sankarillinen teko, jos Statlanderista on tarkoitus sankari rakentaa.
🦁: MJF (c) vs. Darby Allin vs. Jack Perry vs. Sammy Guevara (AEW World Championship) [27:50]
MJF on maailman paras showpainija tällä hetkellä, mutta tässä hänetkin haaskattiin totaalisesti. Kyseessä oli vasta neljäs MJF:n ottelu koko vuonna, joten nälkä oli suuri, mutta AEW:n edellisessä maksulähetyksessä eli Revolutionissa nähdyn Bryan Danielson -mestariteoksen sijaan tarjolla oli liukuhihnamainen spottiottelu, joka ei vaikuttanut aidolta kamppailulta maailmanmestaruudesta. Silti MJF kykeni nostamaan ottelun tasoa pienillä teoillaan, kuten kieltäytymällä loikkaamasta kehän ulkopuolella yleisöä miellyttääkseen. MJF:n sisääntulo oli niin ikään likipitäen täydellinen. Ottelun musta lammas oli Jack Perry, muttei Sammy Guevarakaan tunnu samanlaiselta tähdeltä kuin Darby Allin saati MJF. Paljon parempi ratkaisu olisikin ollut se, että sekavan ja vaikeasti toteutettavan nelinottelun sijaan tässä olisi nähty yksinkertaisesti MJF vastaan Allin.
🐑: The Elite (Kenny Omega, Matt Jackson, Nick Jackson & "Hangman" Page) vs. Blackpool Combat Club (Bryan Danielson, Claudio Castagnoli, Jon Moxley & Wheeler Yuta) (Anarchy in the Arena match) [27:00]
Tämä ottelu paljasti viimeistään sen, kuinka pahasti AEW on jumittunut telineisiinsä. Tuntui siltä, että olisin nähnyt vastaavanlaisen mähinän lähes joka ikisessä AEW:n maksulähetyksessä tähän mennessä. Samat painijat ottelevat samoissa otteluissa tehden samoja superpotkuja ja samoja spotteja vuodesta toiseen. Koukuttavia ja koskettavia tarinoita ei ole, vaan kaikki rakentuu nopeatempoisen ja nopeasti unohdettavan pikaruokamähinän ympärille. Ketä kiinnostaa, jos Jon Moxley vuotaa taas kerran verta tai jos jonkun painijan jalka uppoaa jälleen kerran nastoihin? Pyörä pyörii pahemman kerran ympyrää, eikä tuote mene lainkaan eteenpäin. Erityinen sääli tässä oli se, että Bryan Danielson tuhlattiin – taas – tällaiseen aivottomaan sekasortoon sen sijaan, että olisi saanut otella mainion yksilöottelun niin kuin Revolutionissa.
Jälkipyykki
AEW Double or Nothing 2023 oli mielestäni AEW:n historian heikoin maksulähetys, ja ensimmäistä kertaa hieman jopa ärsytti, että käytin tähän rahaani.
AEW:llä on edelleen potentiaalia ja erinomaisia showpainijoita, mutta ongelmat piilevät pintaa syvemmällä, promootion johtokunnassa. Miten houkutetaan uusia katsojia ja tehdään tuotteesta taas raikas?
Yksi oljenkorsi AEW:llä toki on, vanha sellainen. CM Punk palaa ruutuun uuden Collision-ohjelman pilottijaksossa 17. kesäkuuta, ja Punk on niin valovoimainen tähti, että hän saattaa vielä ravisuttaa AEW:hen uutta momentumia.
Pelkän CM Punkin varaankaan ei kuitenkaan voi laskea. Kaukana ovat ylipäätään ne ajat, kun AEW:hen tippui jatkuvasti uutta ja jokseenkin jopa kuumaa nimeä WWE:n ja NXT:n syövereistä. Nyt tilanne on erilainen, ja se näkyy.
Huolestuttavinta on, että samat ongelmat toistuvat AEW:n maksulähetyksissä vuodesta toiseen. Otteluita on liikaa, ne ovat liian pitkiä, niissä yritetään liikaa ja niissä on liikaa ihmisiä. Kaikkea on yksinkertaisesti liikaa, eikä mitään pidetä aisoissa, mikä sekin kuitenkin kuuluu isolta osin siihen, kuinka hyvin showpainitapahtuma kokonaisuudessaan toimii.
Olen kritisoinut AEW:tä väkevästi jo sen ensimmäisistä tapahtumista asti – se ei ole salaisuus. Olen kuitenkin myös aina halunnut nähdä promootiossa jotakin hyvää. Mahdollisuuksiakin on annettu jo paljon, kenties liikaakin. Vaan nyt tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, ettei tämä tuote vain yksinkertaisesti taida olla eurojeni väärti.
Pakko on silti antaa mahdollisuus Lontoon legendaarisella Wembleyllä järjestettävälle All In -tapahtumalle, joka nähdään 27. elokuuta. Yhdysvalloissa AEW:n suurin hohto on jo takana päin, mutta sudennälkäinen Ison-Britannian painiyhteisö voi puhaltaa siihen aivan uutta eloa, joka kenties kantautuu myöhemmin takaisin myös Pohjois-Amerikkaan.
All In onkin käänteentekevä tapahtuma AEW:n momentumin kannalta, joten siihen kannattaa nimensä mukaisesti panna kaikki peliin – mutta keksiä jotain uutta.
Tapahtuman arvosana: 3/10
Minkä arvosanan sinä antaisit AEW Double or Nothing 2023:lle?
10
9
8
7
コメント